Kun tunnemme itsemme sairaiksi ja haluamme lääkäriin, ensimmäiseksi yleensä tulee käydä laboratoriossa. Siellä otetaan näytteet ja tutkitaan veriarvot. Testin tuloksista lääkäri usein osaa päätellä taudin.
Eräs henkilö pohti kuolemaa ja elämän rajallisuutta. Hänen mielestään uskontoon yhdistetyt ajatukset taivaasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä olivat toiveajattelua, jolla ihminen pakenee kuoleman väistämättömyyttä. Olin ihmeissäni näistä päätelmistä aivan samoin kuin Jeesus aikalaisistaan: Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Kutsuinkin mielessäni tuota artikkelia ’uskon antiteesiksi’. Mielestäni kirjoittajan tekemä päätelmä olisi pitänyt kääntää päälaelleen: tämä elämä on vain laboratorio, jossa rekisteröidään ihmisestä muutamia tärkeitä ominaisuuksia – nämä arvot määrittävät sitten meidän lähtökohtiamme tulevassa elämässä, joka on ’se varsinainen elämä, joka meidän on määrä elää’.
Tulevan elämän kannalta on tärkeää, että labrakokeemme antaa hyvän signaalin valmiudestamme lähestyä ongelmia uskon näkökulmasta. Kun koemme hylkäämistä, on tärkeää osata kääntyä Kristuksen puoleen. Hänen lohdutuksensa antaa meille toivoa. Kun kärsimys tulee osaksemme, voimme nojata Jeesukseen, Hän voi auttaa koettelemuksissa, koska on itse niitä kokenut ja kärsinyt.
Jos nyt tämän elämän turhuus käy yli voimien ja koemme syvää tyhjyyden tunnetta ja mietimme, mitä hyödyttää kaikki vaivannäkö tyhjän hyväksi, emme romahda henkisesti, sillä tiedämme, että olemme saaneet lahjaksi ’tulevaisuuden ja toivon’ . Paavali selventää meille asiaa sanoessaan: Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä.
Uskossaan aidon ihmisen yksi tunnusmerkki on, että hän osaa kääntyä Herran puoleen aina kaikissa ongelmissaan. Maalliset murheet eivät kaada uskossaan vahvaa. Jos onnettomuus tai vastoinkäyminen käykin yli voimien, siitäkin voi vielä toipua. Uskon ihmisestä ei tule mitään tuulikaatoa. Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima.
Lapsena opimme tarttumaan äitiä kädestä, jos jokin pelotti – nyt aikuisina voimme aina tarttua Jeesuksen käteen ja saada tukea. Herra on aina lähellä rukoilevaa ihmistä. Vaikeuksista on hyötyä, sillä ne opettavat meitä turvautumaan Jumalaan. Näin meidän labrakokeemme näyttää hyviä arvoja, kun tämä koeaikamme päättyy.
Mark.6:6, Hepr.2:18 UT2020, (Jer.29:11), 1.Kor.15:19 UT2020, 1.Sam.2:4.
Copyright © 2023 Simo Papunen
