Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.
Olen viime päivinä kuulostellut menestysteologian koukeroita ja yrittänyt samalla kuulla myös, mitä vastapuoli sanoo. Siitä oikeastaan syntyi otsikko tälle postaukselle, sillä niin kummallisia väitteitä tulee vastaan ja niin päin terveen opin laitoja ryskätään, ettei mitään järkeä. Jeesus Kristus kaikessa kirkkaudessaan jää näiden laitataklaajien runnomaksi mennen tullen.
Pahinta menestysteologiassa on Kristuksen halventaminen niin kuin hänen ristin työnsä olisi jokin heikkouden osoitus, peräti hengellinen kuolema. Hengellisesti risti on kaiken huipentuma, kaiken hengen elämän ydintä. Kristuksen persoonan kirkkaus tulee ilmi juuri ristin kautta, eihän mitään ylösnousemusta voinut olla ennen ristin kuolemaa. Risti on kaiken tosi elämän perustus. Eikä se ole mikään muisto, jonka voi unohtaa ja syventyä vain nauttimaan ristin työn hedelmistä. Risti kuuluu ihmisenä olemisen ja uskon peruselementteihin pysyvästi.
Niinpä menestysteologit ovat pahasti hakoteillä siinä teologiassaan, joka on heidän ajattelunsa ydintä. Ristin salaisuuden tilalla he alkavat palvoa ulkonaista loistoa, tavoitella rahaa ja maallista kunniaa, etsiä näkyvää menestystä sisäisen kustannuksella. Ajattele, että he käyttäytyvät kuin morsian, jonka sulhanen on pelastanut hengenvaarasta, mutta joka tuskin muistaa tämän sankaritekoa halutessaan vain uusia vaatteita ja koruja.
Lapsellista! Mutta yhtä lapsekasta on vastapuolen into kumota uskon sanan merkitys ja heittää lapsi pesuveden mukana menemään. Ei uskon sana, kun se oikeassa tilanteessa ja oikeaan aikaan lausutaan ’niin kuin on kirjoitettu’, ole mitään taikauskoa. Uskon sanalla tarkoitan uskon sanaa, en mitään uskon suuntausta. Ja aivan turha on mitätöidä myöskään mielikuvaharjoituksen käyttämistä hengellisenä harjoitteena. Aivoja voi käyttää monella tavalla uskon tukemiseen, vaikka usko sinänsä ei ole aivojen tuote – toimiva usko, joka tuottaa yliluonnollisia ilmiöitä, ei perustu luonnollisen järjen käyttöön. Usko syntyy hengen avulla, kun Pyhä Henki tarjoaa totuuden meille Kristuksen sanan muodossa ja auttaa meitä sanan kuulemiseen ja ymmärtämiseen. Hengellinen ymmärrys on tietoisuuden eri ulottuvuus aivan kuin kaikkeinpyhin on temppelissä eri huone.
Laidat siis ryskyy myös niiden toimesta, jotka vastustavat menestysteologiaa. Tässä vain pintaraapaisu, mutta minusta on vähän kyseenalaista syventyä koko aihepiiriin kauhean perusteellisesti, sillä jos otan yhteen tuttiritareiden kanssa, osoitan vain painivani samassa sarjassa kuin hekin. Eikä kannata lähteä mutapainiinkaan, jos haluaa pitää paitansa puhtaana.
On viisasta nousta kinastelun yläpuolelle ja sietää erilaisia korostuksia. Jos joskus tulee vastaan vähän menestysteologisia sävyjä, mitä se haittaa, jos julistus kuitenkin pohjaa sanaan. Jos taas jokin uskon kohta menee pesuveden mukana, kun niin ultrapuhtaaseen uskoon ponnistetaan, niin väliäkö sillä, voinhan noudattaa Paavalin ohjetta:
Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.
Room.10:17, 5.Moos.32:4-5, 1.Tess.5:21.
