Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa?”
Jeesuksen lähimmät opetuslapset eivät tajunneet, minkälaisessa historian hetkessä he elivät. He eivät jaksaneet pysytellä hereillä, kun olisi pitänyt. He nukkuivat ja uni oli heidän kohdallaan ihan fyysinen tila. On myös nukkumista, joka ei ole fyysinen tila, vaan mielentila. Ihminen voi olla hereillä, mutta silti aivot eivät havainnoi, henkinen ja hengellinen mieli ei pysy vireänä, hoksottimet eivät toimi, arvostelukyky on tipotiessään, tietoisuus on turtunut, aistit eivät reagoi.
Maailman ihmisillä vallitsee hengellinen unitila. Evankeliumin sanoma ja sanan saarna voi herättää. Myös jokin tapahtuma voi sysiä hereille: – sairastuminen, onnettomuus, läheisen kuolema tai muu vastaava, joka järkyttää mieltä ja tönii hereille. Mutta on myös nukkumista, joka vaivaa uskovia. Opetuslapset nukkuivat Getsemanen puutarhassa ja moni muu on nukkunut, kun olisi pitänyt valvoa.
Muistamme Daavidin vaiheet, kun isäkään ei nähnyt pojassaan ainesta oikein mihinkään. Jos Daavidin olisi täytynyt tulla vaaleilla valituksi, hän olisi saanut nolla ääntä. On tällaista nukkumista, jossa kerta kaikkiaan tilannearvio on täysin metsässä. Jopa Samuelin arvostelukyky harhautui, kun hän näki Eliabin.
Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Oletko sinä todistanut tilanteita, kun ihmisten arviointi on mennyt metsään? Usein ulospäin suuntautuneet ihmiset voittavat puolelleen muiden sydämiä, mutta Jumala suosii sisäänpäin kääntyneitä. Monta kertaa vain Jumala on selvillä siitä, minkälainen ihminen on sisimmältä olemukseltaan. Ja monta kertaa ihmiset nukkuvat, kun pitäisi olla hereillä ja tehdä tervehenkisiä, raittiita ja oikeamielisiä päätöksiä.
On tilanteita, joissa on pakko tulla johtopäätökseen: Näillä ihmisillä on peitevaate silmillään. He eivät kerta kaikkiaan näe asioita eikä heitä saada avaamaan silmiään, vaikka miten heräteltäisiin. Aikoinaan turhauduin seurakuntani päättäjiin, sillä heitä ei saanut millään toimenpiteellä liikahtamaan mihinkään. Sitten seurasi odottamattomia vaiheita, jonka jälkeen nämä päättäjät olivat entisiä päättäjiä. Itsekään en odottanut mitään sellaista. Vain kaukaa seurasin heitä ja nyt vuosien päästä yritän korostaa lukijoilleni, miten tärkeää on valvoa ja olla hereillä, kun muutoksen tuulet alkavat puhaltaa.
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.
1.Kor.16:13, Mark.14:37, 1.Sam.16:7, Mark.14:38.
