Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.
Vanhempi käännös sanoo: ”Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.” Tämän mietelauseen merkitystä joutuu pohtimaan ihan tosissaan eikä se sittenkaan helposti avaudu. Miettiessäni sitä aloin muistella William Uotista. Uotinen oli helluntaisaarnaaja, jolla oli runsaasti kuulijoita. Kuulijakuntaan sisältyi lukuisa määrä luterilaisia. Uotinen muutti rapakon taa ja kävi siellä raamattukoulua. Hän valmistui luterilaiseksi papiksi. Kun hän palasi Suomeen, helluntaiherätys sulki häneltä ovensa. Minä tapasin hänet Kansan Raamattuseuran tiloissa Vivamossa, kun Uotinen käväisi katsomassa, miten atk-osastolla pärjättiin. Uotinen oli KRS:n palveluksessa siihen aikaan ja minä olin uhkarohkeana helluntailaisena siellä myös.
Uotinen oli silloin jo vanha mies ja hän kuolikin sitten varsin pian. Olin mukana hänen siunaustilaisuudessaan, jossa helluntaiherätyksen nokkamiehiin kuulunut Unto Kunnas piti muistopuhetta. Kunnaksen puhe oli sellaista lipevää sanailua, jossa lähinnä helluntaiherätyksen historiaa kunnioitettiin. Totuus taipui kuin pajunvitsa hänen käsissään. Helluntailaiset silti tuskin ovat totuuden kaunistelussa sen pahempia kuin muutkaan. Ja olihan Kunnaksen läsnäolo sinänsä kunnioitettava asia.
Raamatussakin on esimerkkejä tästä lipevästä puhetyylistä. Roomalainen sadanpäämies otti kiinni Paavalin, koska tämä oli hänen silmissään ”egyptiläinen murhamies, joka nousi kapinaan”. Vähän myöhemmin sadanpäämies kuvailee pidätystä näin:
Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen.
Kukapa ei osaisi tätä sanoilla kaunistelua, kun on omista motiiveista kysymys. Osaan kyllä sopivassa määrässä sellaista itsekin, kun tarve vaatii. Mutta ei se kaunista ole ja joskus siitä jää kiinni. Jumala näkee aina kaiken lipevyyden taakse.
Ikävämpää on, jos tosiaan valheiden levittäjä vihaa ruhjomiansa ja on leppymätön. Silti esittää kunnon ihmistä ja esiintyy hurskaana. Aina ei ole helppo nähdä teeskentelyn läpi. Joskus se vaatii henkien erottamisen armolahjan – profeetallista näkökykyä.
Siksi on tärkeää kannustaa profeettoja, arvostaa hengen sanomia, käyttää kaikkia armolahjoja ja pyrkiä siihen, että Pyhän Hengen kaste on uskoon tulleiden ulottuvilla. Emmehän halua, että jotkut manipuloivat tyypit pyörittävät meidät pikkusormensa ympärille ja lipevät valheen henget syöttävät meille salaliittoteorioita ym. roskaa. Pyritään siihen, mistä Paavali puhuu korinttilaisten kohdalla:
Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.
Ps.24:4-5, Sananl.26:28, (Ap.t.21:38), Ap.t.23:27, 1.Kor.1:6-7.
