Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.
Jumalan puhe voi tänäkin päivänä tulla profetian muodossa tai ihan arkisena viestinä, jopa tapahtumana, johon ei liity sanoja. Mutta nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuttelee meitä varsin suoraan. Useimmiten se tapahtuu hänen sanansa kautta, kun luemme Raamattua tai kuuntelemme sananjulistusta. Jos vertaamme sitä vanhan liiton aikaiseen viestintään, huomaamme eroja.
Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.
Laintaulut ja myöhemmin Mooseksen kirjoittama Toora säilytettiin liiton arkussa. Arkun kansi oli avattava – tartuttiin kiinni kerubeihin, jotka tavallaan vartioivat Jumalan kirjoitettua sanaa, ja nostettiin kansi ylös. Sillä tavalla päästiin kiinni Jumalan sanaan. Mutta ensin piti päästä Pyhään ja sen jälkeen vielä Kaikkeinpyhimpään, jota myös vartioivat kerubit. Jotta olisi voinut astua sisälle Pyhään, piti ohittaa viisi pylvästä, jotka kuvasivat niitä viittä käskyä, jotka koskivat ihmissuhteita. Kaikkeinpyhimpään piti selvittää neljä pylvästä – kaikein vaativimmat käskyt, jotka koskivat jumalasuhdetta.
Kuinka monimutkaista! Kuinka vaativaa! Jumalan lähestyminen oli monen riman ylittämistä, hankalaa suorittamista, tutkintoa tutkinnon perään.
Nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuu meille suoraan Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus puhuttelee meitä sanoillaan, mutta hän puhuu jokaisella teollaan. Hän ei vain kerro evankeliumia, hän on evankeliumi – koko olemuksellaan. Emme joudu kulkemaan portaita, ylittämään rimoja, suorittamaan tutkintoja – otamme vain vastaan. Katselemme häntä. Enkelit eivät vartioi elämän puun tietä leimuava miekka kädessään. Saamme esteettä mennä Jumalan eteen. Edes koronapassia ei kysytä. Saamme ansiottomasti kuulla elämän sanat ”sinun syntisi annetaan anteeksi”. Saamme kaiken lahjaksi – suoraan käteen. Uskon kautta kaikki on niin yksinkertaista. Armo on tarjottimella jokaiselle. Helppoa, mutta ei halpaa. Kristus kärsi suunnattomasti ja antoi henkensä meidän syntisten puolesta. Olemme hänelle velkaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme – kiintymyksen ja rakkauden – ja sen, että uskossa omistamme elämämme hänen seuraamiseensa olemalla hänelle aina lojaaleja.
Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?
Joh.3:16, Hepr.1:1-2, Gal.3:19, Ap.t.7:53, (2.Moos.26:31), (1.Moos.3.24), Room.8:32.
