Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
Sana ’kirkkaus’ on iskostunut suomenkieliseen raamatunkäännökseen jo varhaisista ajoista alkaen ja sana tuntuu istuvan hyvin hengelliseen käyttöön. Kun pysähdyin sitä miettimään, tajusin kuinka kaanaankielinen ilmaisu se on. Ei oikein aukea, mitä sillä tarkoitetaan. Englannin kielessä sama sana on ’glory’ – senhän ymmärtää lopulta paremmin. Sanalla tarkoitetaan siis kunniaa, loistokkuutta, ylhäisyyttä, korkea-arvoisuutta. Tai sitten tulee mielikuva paikasta, joka on kirkkaasti valaistu. Jokin taivaan sali varmaan on sellainen häikäisevä paikka?
Paavali kuitenkin käyttää sanaa puhuessaan sananjulistuksesta – kuinka arvokasta virkaa hoidetaan, kun saarnataan evankeliumia. Mooses saarnasi aikoinaan lakia ja hänen kasvonsa säteilivät. Mutta sitten se loisto sammui ja Mooses pani peitteen kasvoillensa. Paavali päätyi siihen, että koko Israelin kansalla oli hänen aikanaan peitevaate silmillään.
Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.
Valitettavasti nykypäivänäkin monella on peitevaate silmillään, kun arvioidaan, miten paljon he arvostavat sananjulistusta. Kovin harva loppujen lopuksi arvostaa. Eräs sisar, joka oli evankelista ja tutki paljon Raamattua, jotta pystyisi jakamaan siitä muillekin elämän leipää, joutui huomaamaan, että hänen työtään ei arvostettu. Jollakin kesäleirillä, jossa hän saarnasi ja muut sisaret häärivät keittiössä, hänen katsottiin vain laiskotelleen. Eivät käytännön ihmiset ja maanläheiset uskonveljet/sisaret aina jaksa ymmärtää, mitä ihmiseltä vaaditaan, että hän voi opettaa sanaa. Saarnatautinenhan se vain on!
Opetellaan siis arvostamaan Jumalan sanan julistamista. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Enhän minä tätä itseni takia sano – kyllä minä kestän asua ’nollakatu nollassa’, mutta on jokaiselle siunaukseksi arvostaa niitä, jotka näkevät vaivaa sananjulistajina. On siunaukseksi rukoilla heidän puolestaan, että Herra antaisi oikeat sanat suuhun, kun he ryhtyvät puhumaan. Kun sinä poistat peitevaatteen sen kirkkauden tieltä, jota julistetaan, sinä saat itse muuttua:
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Joh.15:8, 2.Kor.3:7-8, 2.Kor.3:14, Gal.6:6, (Ef.6:19), 2.Kor.3:18.
