Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Paavali tuo esiin tavoitteellisen uskonelämän ihanteen – se on käytännöllistä. Siihen kuuluvat tunteet ja tahto, ei vain älyllinen puoli. Usko ei ole kristinuskon harjoittamista oppikysymyksenä – teologiana – vaan se on ihmisenä olemista ja elämää Jumalan tahdon mukaan. Se ei ole jokin teologinen ajatusleikki, eksistentiaalista filosofiaa, vaan elämää, jossa kukin uskoon tullut toteuttaa oman persoonansa mukaan Jumalan antamaa kutsumusta seurakunnan yhteisten päämäärien hyväksi. Jo Paavalin aikana oli noussut esille vinosuuntaus: keskitytään teologiaan. Paavalin aikana se oli lakihurskautta ja keskittymistä lain tulkinnan koukeroihin, meidän aikanamme se on uskon teoreettista ajattelua, josta on siivottu pois kaikki menestysteologian ja uskonsanan ja muiden vinosuuntausten roskat. Sama Paavalin luonnehdinta koskee molempia aikoja:
Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.
Emme saa keskittyä oppiin niin paljon, että rakkaus joutuu keskiöstä sivuun. Opin sijasta meidän tulee vaalia evankeliumia, oikeassa olemisen sijasta palvelemista. Sanan selittämisen sijasta meidän tulisi pyrkiä sanan sulauttamiseen, tiedollisen ymmärtämisen sijasta hengelliseen kasvuun, joka ilmenee soveliaina tekoina. Tämän kaiken soisi toteutuvan armon ilmapiirissä.
Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
Huomaamme tämän käytännöllisen otteen myös Jaakobin kirjeessä: Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä — älkää pettäkö itseänne.
Olen tehnyt havaintoja ja huomannut tällaisen kummallisen asian: Ihmisen aivot ovat uskossa, mutta kädet eivät! Samaa vikaa on kyllä minussakin. Miten saisin kädet mukaan? Ja sydämen! Miten saada mobilisoitua tämä ihmiselon kokonaisuus palvelemaan Jumalan valtakuntaa?
Hyvä lukijani, kehotan sinua ja itseäni yhtä lailla: sinulla on sijoitettavana tähän elämän rulettiin kaikki sinun lahjasi, kaikki sinun persoonasi puolet. Jos keskityt vain uskonopin virheettömään hallintaan, sinä todennäköisesti epäonnistut, sillä Jumala ei ole luonut ketään niin viisasta, että hän onnistuisi siinä. Keskity mieluummin olemaan aidosti sinä, kuuntelemaan Jumalaa, jotta voit löytää itsesi. Muista olla armon lähettiläs. Kun kasvat siihen pisteeseen, että löydät elämäntehtäväsi, ota asiat käytännöllisesti, mene eteenpäin omaa persoonaasi toteuttaen, virheitä pelkäämättä, sillä virheet kuuluvat pakettiin. Ole tyytyväinen, jos pääset edes lähelle tavoitteitasi.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Jaak.1:6, 1.Tim.1:5, 1.Tim.1:6-7, Hepr.4:2, Jaak.1:22, Kol.3:17.
