Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli.
Raamatun luomiskertomus koskee näkyvän maailman syntymistä. Raamatun luomiskertomus ei ole tieteellinen, sillä se on kirjoitettu jo ennen kuin tiedettä oli olemassakaan. Se on kirjoitettu niin että jokainen oppimatonkin ihminen voi sen ymmärtää. Se on kirjoitettu niin että lapsikin voi sen ymmärtää. Se on eräänlaista kuvakieltä ja runoutta. Nykyajan ihminen on valitettavasti menettänyt kykynsä ymmärtää tällaista viestintää.
Kaikkia, jotka ymmärtävät luomiskertomuksen, Paavali yllyttää entistä syvempään ymmärtämiseen. Valo, joka tuli, ei ollut pelkästään luonnollista valoa, vaan Jumala loi myös toisenlaisen kirkkauden. Paavali valittaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät näe tätä kirkkaampaa valoa:
Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
Meidän, jotka olemme uudestisyntyneet elävään uskoon, on mahdollista vaeltaa Kristus-valossa ja säteillä sitä ympärillemme.
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Tämä valo on meissä vähän kuin soihtu Gideonin armeijan saviruukussa. Valo tulee näkyviin, jos tämä saviastia rakoilee. Yö ympärillämme saa hentoa valoa, kun ulkonainen ihmisemme on koetuksella ja murtuu. Niinpä meidän ei tulisi paeta kärsimystä ja välttää koettelemuksia, sillä ne tuovat meistä esiin Kristuksen kirkkauden valoa. Sillä tavoin lähimmäisemme eivät kuule evankeliumia vain sanoina, vaan se loistaa heille meidän kiitollisuudestamme ja meidän ilostamme, jotka ovat sitkeitä keskellä kärsimyksiäkin. Meidän uskomme Jumalaan antaa vahvan todistuksen Jumalan armosta ilman sanojakin.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Niinpä meitä kehotetaan olemaan sitkeitä ja peräänantamattomia, sillä voimme antaa parhaan todistuksemme Kristuksen rakkaudesta olemalla vaikeuksissakin uskollisia Kristukselle ja Jumalan sanalle. Kun emme luovuta, kun emme hötkyile, vaan pidämme kiinni uskon vakaumuksesta antamatta periksi, silloin valo loistaa meistä maailman yöhön – tiesimme sitä tai ei. Samalla voimme olla varmoja:
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Joh.1:9, 1.Moos.1:3, 2.Kor.4:4, Joh.8:12, (Tuom.7), 2.Kor.4:8-10, 2.Kor.4:17.
