Sinulla voi olla toteutumaton rukousaihe, joka painaa mieltäsi. Kaipaat puolisoa etkä ymmärrä, miksi Jumala ei ole johdattanut sopivaa henkilöä elämääsi. Tai olet naimisissa, mutta lapsia ei kuulu. Et tunnu voivan saada omia lapsia ja tunnet itsesi hedelmättömäksi. Tai et vaan parane sairaudestasi, joka hallitsee elämääsi. Sinun elämäsi suuri haaste painaa sinua kivun tavoin ja nujertaa sinua henkisesti.
Ota se kuitenkin ja kaiken uhallakin haasteena. Ota se Jumalan kouluna, jossa sinua kasvatetaan. Opi rukoilemaan, vuodattamaan sydämesi Herralle niin kuin Hanna teki, kun hän kaipasi lasta (1.Sam.1:12-14). Voit toki pyytää toisiakin rukoilemaan, mutta älä sysää asiaasi muiden niskoille ikään kuin se ei olisikaan – pohjimmiltaan ja loppujen lopuksi – sinun oma henkilökohtainen asiasi. Älä uskottele, ettei se liity erityisemmin sinun jumalasuhteeseesi. Sillä tavoin voit menettää mahdollisuuden kohdata Herraa läheisesti. Rukous on yhteistyötä Jumalan kanssa. Opi tekemään oma osuutesi. Jumalan läheisyys on mielentila, sielun sää. Rukousvastaukset annetaan tässä läheisessä yhteydessä Herraan. Jumalan läheisyyteen voi päästä viipymällä Jumalan kasvojen edessä ja lukemalla sanaa. Joskus on kärsittävä kiusaamistakin ja erilaisia vainoja. Mutta Jumalan määräämän hetken tultua, voi Jumalan aurinko äkkiä ilmestyä sielusi maailmaan. Kun sellainen pyhä Jumalan kohtaaminen on tapahtunut, seuraa erilaisia rukousvastauksia – jopa ihmeitä. Odota siis Herraa. ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Dan.10:19.
