Sinulle on viime aikoina sattunut noloja tilanteita, joita olet hävennyt. Olet kompuroinut, takellellut sanoissa, nukkunut pommiin, unohtanut tehdä asioita, vahingossa pettänyt lupauksiasi. Ja nyt hävettää, nolottaa ja harmittaa. Mutta sinussa on se hyvä puoli, että osaat myös nauraa itsellesi, kertoa kommelluksistasi avoimesti, olla mokaava mäntti, hajamielinen pölvästi, sähläävä surkimus ja sellaisena – valloittava. Nyt kaikki loppujen lopuksi pitävät sinusta enemmän, ovat myötätuntoisia ja nauravat hyväntahtoisesti mukana. Et ehkä tiedäkään, kuinka paljon ihastutat ympäristöäsi olemalla aito ja oma itsesi, siis – soma itsesi. Olet aseista riisuva, olet vastustamaton.
Taivaan Isäkin pitää lapsista, jotka ovat aitoja ja leikkisiä, kompastelevia, mutta iloisia, noloja, mutta nauravaisia, pölkkypäitä, mutta niin valloittavia, virheisiin sortuvia, mutta niin veikeitä, että ei voi kuin nauraa. Ei voi kuin siunata. Ei voi kuin kaapata syliin. Ei voi kuin antaa armoa armon päälle. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.1.Kor.13:13.
