Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme.
Paavali ei kovinkaan usein kehota kirjeissään uskovia elämään hänen oppinsa mukaan. Paavalille opetus oli tärkeä osa kutsumusta, mutta hän ei tehnyt teologiasta mitään pelastuskysymystä. Paavalikin oli lopulta käytännön ihminen: hän arvosti oikeanlaista elämäntapaa. Hän saattoi sanoa ”muistakaa” (mitä sanoin), mutta hän sanoi vielä useammin ”katsokaa” (kuinka elän).
Olen viime aikoina saanut palautetta siitä, että en opeta joka suhteessa niin kuin heidän kirkkokunnassaan tehdään (vaikka heidän teologiansa on täydellistä) tai en arvosta ehkä tarpeeksi jonkun toisen kirkkokuntaa (joka on kaiketi täydellinen sekin). Joskus suorastaan tuntuu, että ihmiset elävät niin symbioosissa oman kirkkokuntansa kanssa, että he loukkaantuvat, jos sitä arvostellaan. Minusta taas on luvallista arvostella kirkkokuntia mieluummin kuin henkilöitä. Jeesuskin arvosteli aikansa ’kirkkokuntia’ – saddukeuksia ja fariseuksia ja herodilaisia. Jeesus ei vain arvostellut, hän puhui joskus varsin ankaria sanoja aikansa uskonnollisesta valtavirrasta. Minäkin saatan antaa kohtisuoraa kritiikkiä helluntailaisuutta vastaan, koska tunnen sen parhaiten. Mutta tunnen sen noin 30 vuoden takaa, en nykyään. Minulla ei ole siihen mitään kosketusta ollut tällä vuosituhannella, joten aika turha loukkaantua mielipiteistäni, jotka ovat yleisluontoisia.
Olen avoimesti kertonut pyrkiväni apostoliseen uskoon, siis alkuseurakunnan käytäntöihin. Se merkitsee, että en sitoudu kirkkokuntiin. Yritän kunnioittaa kaikkia, mutta en pyri yhteiskristillisyyteenkään – siinähän säilytetään jokaisen kuppikunnan omalaatuiset piirteet ja teeskennellään yhteyttä, jota ei ole tai johon ei oikeasti pyritä. Tietysti tämä uskon malli jää nykytilanteessa pitkälti meikäläisen korvien väliin. Uskon ulkonaisia sovellutuksia on vaikea löytää, mutta eikö Jeesus sanonutkin: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Kaiken kaikkiaan ekumenia, josta Jeesus puhui, lienee jotakin, joka toteutuu vasta taivaassa?
On hyvä, jos osaamme ottaa mallia esikuvistamme. Jeesus ennen kaikkea on esikuvamme, mutta muutkin pyhät. Raamatun sisältöön olisi hyvä suhtautua paljon käytännöllisemmin kuin yleensä tehdään. Lapsille ei yleensä teologisia näkökohtia avata, kerrotaan vain tekstin sisältöä ja yritetään sitä elävöittää. Saman voisi tehdä aikuisille ilman opillisia painotuksia. Voimme soveltaa Raamattua elämäämme sellaisenaan. Opithan ovat kovin kirkkokunnallisia ja elävät omaa elämäänsä ihmisjärjen pohdintojen mukaan. On tietenkin olemassa kristinoppi, joka nousee esiin Raamatun kirjoituksista ja toteutuu Kristuksen seuraamisessa. Mutta jos käytännön toteutus näyttää kovin erilaiselta kuin Jeesuksen tai alkuseurakunnan malli, olemme luultavasti keksineet toteutuksen omasta päästämme. Jumalanpalvelus esimerkiksi? Onko se sananjulistusta, rukousta, ylistyslaulua ja armolahjojen toimintaa? Onko siinä mitään yliluonnollista? Yksinkertainen vertailu voi auttaa. – Jos Jeesus tai apostolit eivät tehneet määrättyjä asioita, miksi me tekisimme niin? Voimme vertailla seurakuntamme elämää Uuden testamentin kertomuksiin ja päätellä suoraan siitä, onko oppimme tervettä.
Ei voi olla myöntämättä, että siinä radikaalissa väitteessä, jonka mukaan meidät on aivopesty, on vinha perä. Meidät on vieroitettu yksinkertaisesta esimerkin noudattamisesta jonkin ovelan teologian koukkuun. Meistä on tehty lammaslauma, joka ei seuraa johtajaa, vaan köröttelemme auton lavalla muka taivaaseen. Luulemme, että automme – siis kirkkomme tai herätysliikkeemme – meidät pelastaa, vaikka sen määränpää onkin vain jokin uskontojen hautausmaa?
Kristusta meidän piti seurata eikä mitään herätysliikettä tai kirkkoa. Kuoleman kautta siinäkin mennään, mutta jos seuraamme Herraa kuolemaan, saamme myös nousta ylös hänen kanssaan. Ennustan, että yksikään kirkko tai edes herätysliike ei nouse haudastaan ikinä.
Rohkaisen siis sinua uskonelämässäsi ennen kaikkea seuraamaan Herraa. Hän on näyttänyt esimerkkiä ja hänen pyhänsä, muun muassa Paavali, ovat näyttäneet myös esimerkkiä. On riski alkaa pyöritellä kaikenlaisia teologisia mietteitä ja uskoa lopulta ajatuksiin, joita ei löydy Raamatusta.
Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.
Mark.2:14, Fil.3:17, (Luuk.17:21 KR38), (Joh.17:21), Hepr.6:12.
