Sanoin aiemmin, että yhdistän kehossani kansalaissodan valkoiset ja punaiset. Niin, yhdistän sielussani myös luterilaiset ja helluntailaiset. Jokainen ihminen on mosaiikki: isän ja äidin yhdistelmä. Neljän isovanhemman sekoitus. Jos ajatellaan koko sukupolvien ketjua, saadaan syvämosaiikkia – käsittämätön kokoelma erilaisia perintötekijöitä.
Hengellisesti ajatellen meidän tulisi olla Kristuksen ruumis. Siis kaikkien tuhansien uskonsuuntien muodostama mosaiikki, jossa ei mikään yksittäinen palanen kuvaa Kristusta, vaan kaikki yhdessä. Jos haluaa nähdä Kristuksen kokonaan, täytyy vetäytyä kauemmaksi yksittäisistä kirkoista ja nähdä, että sittenkin nuo vanhat kirkot ja uudet uskonsuunnat ovat samaa kuvaa – edustavat vain eri värejä. Ne ovat ikäänkuin mosaiikinomainen hologrammi, jossa jotkut vanhat osat häipyvät taka-alalle ja uudet osat ovat etualalla. Jotkut ovat tarkkapiirteisiä, jotkut suttuisia. Jotkut ovat tummia, jopa mustia, kun taas jotkut osat loistavat valoa tai hehkuvat kultaisina.
Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.
Meidän tulisi hyväksyä yhteyteemme kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet, kärsiä yhdessä kärsivien kanssa, iloita riemuitsevien kanssa. Liian paljon jaksamme olla nyreitä ja kateellisia, muista riippumattomia, eristäytyviä ja ylemmyydentuntoisia. Olen itsekin näitä kaikkia, enempi tai vähempi. Saisimmepa herätyksen – Pyhä Henki kokoaa aina kristityt yhteen eri uskonsuunnista.
Huomaan, että mosaiikki on hyvä vertaus kuvaamaan Kristuksen ruumiin moninaisuutta eikä liene sattumaa, että monet kirkkojen koristelut ovat historian saatossa olleet juuri mosaiikkeja.
Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.
Kol.1:18, 1.Kor.12:24-27, Room.15:7.
