Korkeimman suojassa

Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.

Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

Olemme joutuneet todistamaan tänä syksynä pahoja tulvia. Vesi nousee kaduille ja tulvii kellareihin. Toisinaan syntyy maanvyörymiä, jotka raunioittavat taloja. Näitä katselemme yleensä television ja netin uutisista, mutta asia tuli minua astetta lähemmäksi, kun näin unen, jossa kahlasin nilkkoja myöten vedessä. Olin kuitenkin sisällä talossa. Talon lattia oli mennyt vinoon, sillä vettä oli huoneen toisessa päässä enemmän ja toinen pää oli lähes kuiva.

Onhan siinä varoitus, että tällainen on Suomessakin mahdollista. Kun Keski-Euroopan tulvista uutisoitiin tv:ssä, kuuntelin silminnäkijöiden kommentteja ja toimittajien sanomisia tarkkaan. Oliko kenelläkään mielessä mikään muu kuin ilmaston muutos? Oliko moraalinen vastuu ja yleinen jumalattomuus kenenkään ajatuksissa päällimmäisenä?

Eipä ollut. Psalmi 91 kyllä palauttaa meidät maan pinnalle ja ottamaan huomioon Jumalan olemassaolon ja hänen vanhurskauden vaatimuksensa. Siitä saamme lukea myös ne takuut, jotka Kaikkivaltias antaa meille, jos noudatamme hurskasta elämäntapaa ja olemme kuuliaisia Kristukselle. Jumalisen ihmisen lähtökohta on:

Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.

Jumalinen ihminen tietää, että Jumala on tämän maailman luonut ja antanut meille tämän elinkelpoisen planeetan asuttavaksi. Hän tietää, että meidän on noudatettava Jumalan sanaa ja elettävä hänen tahtonsa mukaan, jos mielimme elää turvassa onnettomuuksilta. Meidän tulee elää uskossa, Herraa Jeesusta seuraten, aina hänelle lojaaleina, tunnustaen että hän on Kuningas ja herrain Herra. Niinpä emme tuhlaa aikaamme turhuudessa, emme elä maailmallisesti ja kulje synnin teillä, vaan tunnustamme uskoa, kohtelemme lähimmäisiä oikeuden mukaan, teemme hyviä tekojakin, jos mahdollista, edistämme Jumalan valtakunnan hankkeita, annamme rahaa evankeliumin työhön jne. Kuuntelemme tarkalla korvalla, mitä Herra puhuu. Jos Herra ei puhu mitään, luemme Raamattua, sillä sieltä selviää, mitä hän on jo puhunut. Saattaa se sana tulla joskus vastaan ääneen lausuttunakin, jos olemme korvat auki.

Eikö hän toistakin samaa asiaa, jonka sanoi jo tuhansia vuosia sitten? Mitä Herra siis puhuu tänään?

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” 

1.Moos.9:11, Ps.91:9-10, Ps.91:2, Ps.91:14-16.