Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa oli pitkään paljon työvoimaa, osa oli maattomia ja tilattomia, osa oli torppareita. Sukutukijat voivat törmätä käsitteeseen muonamies tai mäkitupalainen, joskus mainitaan myös irtolaiset. Luokkayhteiskunnassa oli suuri ero isännän ja rengin välillä. Tilallisen poika oli etulyöntiasemassa, sillä hän oli perijä. Rengin omaisuus oli kapsäkissä. Hän omisti vaatteita ja muutamia tavaroita. Ne saattoi ottaa mukaan, kun joutui hakemaan töitä uudesta paikasta. Töitä oli maatalojen lisäksi uitoissa ja metsätöissä.
Kun Raamattu kertoo orjista ja heidän omistajistaan, kysymys oli pitkälle samasta asetelmasta ’rengit ja isännät’. Jeesus käyttää näitä luokituksia oman sanomansa selventämiseen: Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jeesus halusi kutsua meitä jumalasuhteessamme lapsen asemaan. Juutalainen uskonto jätti ihmiset orjan asemaan: pelastus oli epävarmaa, sillä lain noudattaminen oli vaikeaa. Se oli renkinä raatamista, mutta ei luvannut perintöä. Jeesus halusi lahjoittaa kaikille vapauden orjuudesta:
Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.
Juutalaiset eivät voineet hyväksyä ajatusta, että he kaipasivat vapauttamista. Jeesuksen sanat loukkasivat. He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia ja sen myötä perillisiä. Mutta Jeesus osoitti heidän ajattelutapansa vääräksi.
Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.”
On tärkeää vapautua orjan asemasta ja päästä lapsen asemaan. Nykyään orjuuttajamme ei välttämättä ole lakiuskonto, vaan meitä orjuuttavat pelit, seksi, raha, valta, yleinen mielipide, media, politiikka ja salaliittoteoriat. Tai meitä pitävät otteessaan sairaudet, syyllisyys, masennus, päihteet – mitä oudoimmat elintasosairaudet, fyysiset ja henkiset.
Raamattu käyttää ihmistä sitovista asioista usein sanaa synti, mutta on hyvä, jos puramme sanan synti ja löydämme sille tarkemman sisällön. Syntisyydestä syyttäminen on oikeastaan aika huono lähestymistapa, sillä se karkottaa ihmiset Jumalan sanan ääreltä. Oman syntisyytensä tiedostaminen ja syyllisyys voivat olla johdattamassa meitä Jeesuksen luo, mutta se tapahtuu vain, jos Jumalan armo on ulottuvilla ja evankeliumin vetovoima vaikuttaa.
Emme useinkaan tarvitse pelastukseen raskasta uskonnon vaatimaa protokollaa, vaan yksinkertaista katseen suuntaamista Kristukseen. Kun näemme Jeesuksen ristillä, olemme kytketyt evankeliumin voimaan.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.
Voimme jättää taaksemme entisen elämän orjina ja päästä lapsen asemaan – pojiksi tai tyttäriksi. Kristuksen rakkaus ojentuu jokaista kohti. Hänen lämmin sylinsä on auki meitä varten tänäänkin.
Gal.4:4-5, Joh.8:35, Joh.8:36, Joh.8:39-40, Joh.3:14-15.
