Tiesitkö, että helluntai-sana on peräisin muinaisruotsin kielestä, jonka juhlapyhän nimityksenä ollut ”hell onsdag” periytyi suomen kieleen muodossa ’helluntai’? Mitä pakanallisen ajan pyhä keskiviikko on mahtanut edustaa, sitä en tiedä. Luulen, että käsite ”pyhä” oli joka tapauksessa heille jotain muuta kuin meille kristityille.
Kristillinen seurakunnan aika alkoi varsinaisesti ensimmäisestä helluntaista, koskapa Kristus oli kuolleista nousemisensa jälkeen lähettänyt Pyhän Henkensä maan päälle. Kymmenkunta päivää maan päällä elettiin niin että Jumala ei ollut läsnä opetuslasten keskellä. Juuri tuohon ajanjaksoon sisältyy erikoinen näytelmä, kun Juudaksen tilalle valittiin apostolia. Uskovien keskellä vallitsi jonkinlainen hämmennys ja jostain syntyi tarve täydentää apostolien joukkoa arpomalla. Luulen (tästä ei olla laajalti yhtä mieltä), että Paavali viittasi tähän arpomiseen, kun hän antoi kitkerän mielipiteensä ”ihmisten arpapelistä”. Ja totta – Paavali näyttää olleen Jumalan valinta. Arpomiseen turvautuminen taas viittaa ylipapin rintakilpeen, jonka sisällä pidettiin arpomisvälineitä. Juutalaisina miehinä opetuslapset ottivat siis mallia omasta uskonnostaan, mutta pieni maltti olisi ollut paikallaan.
Pyhä Henki oli tulossa ja hän toisi mukanaan taitoja ja kykyjä – hengen lahjoja – jotka korvaisivat vanhan liiton menetelmiä. Pyhä Henki toi muun muassa tiedon sanat ja profetiat. Näin Jumalan neuvo annettiin seurakunnalle sanallisessa muodossa. Urim ja tummim joutivat uskontojen museoon.
Paljonhan tätä arpomista edelleenkin käytetään, viittaan vaikka mannalappuihin. Ja kukapa ei olisi harrastanut peukalopaikkoja Jumalan mielipiteen etsinnässä! Kyllä Jumala joskus puhuu mannalapun kautta tai peukalopaikan kautta tai vaikkapa tämän blogin kautta, kun lukija valitsee linkin ’satunnainen eSiru’. Tiedämme, että etsivä löytää – etsikäämme siis Jumalan vastauksia.
Kuinka arvokasta onkaan, kun saamme kuulla profetian sanan tai tiedon sanoja. Kuinka arvokasta viisautta voikaan Pyhä Henki välittää meille. Hän puhuu toisinaan vierailla kielillä ja tarvitsemme tulkintaa. Usein hän puhuu äidinkieltämme, välillä hän puhuu usein hyvin selkokielisiä sanoja. Joskus hän puhuu arvoituksellisia sanoja, mutta hän on aina valmiina opastamaan täyteen selvyyteen, kun sitä pyydämme. Joskus hän näyttää kuvia, unikuvia tai muita visuaalisia esityksiä.
Pyytäkäämme Pyhän Hengen kautta silmävoidetta nähdä. Ennen kaikkea tarvitsemme kuulevat korvat. Häneltä saamme viisauden ja ilmestyksen hengen Kristuksen tuntemisessa, Jumalan suunnitelman ymmärtämisessä.
Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
Ap.t.19:6, (Ef.4:14 KR38), Luuk.11:13.