Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!”
Jumala ilmestyi aikoinaan Moosekselle orjantappurapensaassa. Hän oli nähnyt kansansa hädän, kun egyptiläisten sorto oli kuin piikkipensas heidän ympärillään ja orjuus tuotti kipua kivun lisäksi. Jeesus sai piikkikruunun päähänsä, sillä hänkin tunsi kipuna kaikki kansansa synnit. Kaikki armoton lainkäyttö oli kuin piikkipensas juutalaisen yhteisön ympärillä ja jokainen lain pykälä kuin suora syytös kansaansa vastaan.
Moosekselle Jumala ilmestyi voimallisena tulta hehkuvana Kaikkivaltiaana, joka herätti pelkoa. Jeesus muutti käsityksemme Jumalasta toisenlaiseksi. Hänen tulensa oli rakkauden tulta. Hän ei herättänyt pelkoa, vaan oli nöyrä ja sävyisä. Hänen heikkoutensa oli määrä tehdä väkivallan käytöstä heikkoutta, lailla ruoskimisesta oikeuden vääristämistä, Jumalan sanasta armon väline.
Jotkut ovat minunlaisiani sananjulistajia nimitelleet puskapapeiksi. Minä vastaan: kyllä, sitä juuri olemme: puskapappeja palavan pensaan seurakunnasta! Mekin haluamme vapauttaa kansamme lain orjuudesta. Mekin haluamme, että tämä loputon syyttäminen vaimenee ja Jumalan sanasta tulee jälleen armon väline, ikuisesta elämän sanasta evankeliumin ilosanoma.
Emme halua, että seurakunnat ovat viinitarhoja, jotka kasvavat orjantappuraa ja ohdaketta, nokkosia ja myrkkykasveja. Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. Emme halua, että Jumalan kansaa kasvatetaan lain ruoskalla.
Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.
Hepr.6:7, Joh.19:5, Hepr.6:8, Hepr.6:9-10.
