Joskus jään miettimään, mikä olikaan eriävän mielipiteen takana. Jokaisella on tietysti oikeus olla eri mieltä, mutta joskus se erimielisyys vaikuttaa syntyvän vain ymmärryksen puutteesta tai ajatustyön pinnallisuudesta, kenties myös puutteellisesta raamatuntuntemuksesta. Huomaan siis ihmisten käsityskyvyssä erilaisia tasoja. Raamattu jakaa uskovat kahteen äärileiriin: maitoruualla elävät ja vahvan ruuan ystävät. Tässä välissä on varmaan monta välimuotoa. On myös aivopestyjä ihmisiä, jotka on ehdollistettu ajattelemaan oman kirkkokuntansa tai herätysliikkeensä virallisen kannan mukaan. He torjuvat eri käsitykset suoralta kädeltä pystymättä arvioimaan asioita syvemmin ja muodostamaan mitään omaa kantaa.
Jotkut eivät halua muodostaa omaa kantaa, vaan kokevat sen työlääksi. Niinpä he ulkoistavat kannanotot kirkolle tai herätysliikkeelle. Huoletonta uskoa. Sitten on vielä se ryhmä ihmisiä, joille kristillinen usko on kosmeettinen kaunistus. Se on meikki, joka laitetaan naamalle, kun mennään ulos ja pestään pois, kun tullaan kotiin. Kristillisellä elämänkatsomuksella jää tässä vain ulkokultaisuuden rooli.
On myös ihmisiä, joille on jäänyt epäselväksi Raamatun hengellinen merkitys. Tarkoitan, että he vänkäävät tiedemiesten kanssa jokaisesta yksityiskohdasta ja luulevat puolustavansa Jumalaa, vaikka Jumala ei tarvitse puolustajia. Raamattuhan ei ole tieteen oppikirja, se ei ole historiaa dokumentoiva teos, vaikka on monessa asiassa sitäkin. Raamattu ei ole missään kilpailuasetelmassa tieteen kanssa, sillä se on johdatus uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Se on hengellisen elämän käsikirja.
Niinpä meidän ei tarvitse taittaa peistä historiantutkijoiden kanssa tai evoluutiobiologien kanssa. Meidän ei tarvitse vängätä mitään esimerkiksi vedenpaisumuksesta, sillä se antaa kattavan kuvan ihmiskunnan ja Jumalan suhteesta, synnin kadottavasta voimasta ja Jumalan armon pelastavasta voimasta – siis hengellisestä todellisuudesta. Meidän tulee soveltaa Raamattua hengelliseen elämään ja Jumalan tuntemiseen eikä sotkea sitä jokaiseen tieteenalaan. Meidän tulee ymmärtää, että koulutieto ja Jumalan tunteminen ovat kaksi eri asiaa.
Olen ollut huomaavinani, että blogini säännöllisissä lukijoissa on vahvan ruuan ystäviä ja itsenäisesti ajattelevia uskovia ja että ne kriittiset huomautukset, joita silloin tällöin tulee, voi melkeinpä laputtaa kirkkokunnan alaviitteellä, kun joku ’hyvin opetettu’ on eksynyt tänne. Sitten on vaikea sanoa mitään, kun joku maitoruokaa tarvitseva heittäytyy ronkeliksi.
Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.
Hepr.11:3, (1.Kor.3:2, Hepr.5:12), Fil.3:14-16.
