”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.”… ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä.”
Me olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme uuden liiton kansaa, me kristityt – Kristuksen ruumis ja seurakunta. Mutta Jumala haluaa, että myös Israel ja juutalaiset ovat uuden liiton kansaa. Vielä heistä on tuleva sellaisia.
Mutta valitettavasti tämän päivän Israel ei paljonkaan anna merkkejä uudesta liitosta, pikemminkin vanhasta ”silmä silmästä, hammas hampaasta” – ajattelusta. Sitä oudompaa on, että Israel-ystävyydestä tulee jokin hyväksyntäautomaatti kaikelle voimapolitiikalle, mitä Lähi-idässä toteutetaan.
Todellisia sankareita ovat rauhantekijät Jeesuksen sanojen mukaan. Meidän tulisi kristittyinä antaa tukemme kaikelle sellaiselle toiminnalle, joka tähtää rauhaan ja sovintoon. Joskus se rauha ja sovinto vaatii molempien osapuolten nöyrtymistä ja sydämen vilpittömyyttä – kipeitä ratkaisuja. Jitzhak Rabin oli aikanaan valmis tähän. Hän joutui ammutuksi, mutta samalla hän muistuttaa enemmän Kristusta kuin nämä kotoiset Israel-intoilijat yhteensä.
Herra Putin näytti esimerkin voimapolitiikasta, kun ryösti Krimin itselleen. Hyväksymmekö me Israelin laajentumispyrkimykset vetoamalla vanhan liiton aikaisiin kirjoituksiin? Emme, jos olemme oikeasti uuden liiton kansaa. Herra Trump oli myös valitettavasti pahan kerran pihalla uuden liiton mukaisesta ajattelusta. Toivottavasti nykyinen presidentti osaa korjata edeltäjänsä aiheuttamia ongelmia.
Politiikka on sinänsä sellainen toiminnan taso, joka ei minua kiinnosta. Mutta testinä kristillisyytemme aitoudesta käy toki politiikkakin. Aika harvoin totuuden ja oikeuden puolustamista nähdään missään maailmanpolitiikan näyttämöllä. Mutta Jumala ei hylkää meitä kaikesta väärästä politiikasta huolimatta, ei Israelia eikä meitä, ei viisaita poliitikkoja eikä tunareita. Hänellä on suunnitelmansa ja hän vie sen päätökseen maailman ihmetellessä.
Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: – Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen – omat lapsensa – he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä. Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen.
Mal.3:20, Jer.31:31,33, (Matt.5:38), (Matt.5:9), Jes.29:22-24.
