Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”
Johanneksen usko joutui koetukselle, kun Jeesus ei näyttänyt välittävän hänen ahdingostaan. Johannes toivoi ehkä Jeesuksen tekevän ihmeen hänen puolestaan, jotta hän saisi vapautua. Ainakin Johannes toivoi Jeesuksen puhuvan hänen puolestaan ja ajavan vaikutusvallallaan Johanneksen etua.
Mutta oikeastaan Jeesus ei tehnyt mitään Johanneksen hyväksi. Ehkä hän rukoili tämän puolesta. Viesti Johannekselle oli tämä: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat lähteneet, Jeesus mainitsi muutaman asian Johanneksen puolesta, mutta lähettämässään viestissä hän ei sanonut mitään Johanneksesta.
Usein koettelemus, joka meitä kurittaa, tulee samalla tavalla. Me rukoilemme, huudamme Jumalan puoleen, mutta emme saa vastausta. Jumala tuntuu puhuvan kaikille muille, mutta ei juuri minulle ja minun tarpeeseeni. Kun eniten kaipaisimme rohkaisua, emme saa sitä. Meistä tuntuu, että Jumala on meidät hylännyt. Olemme yksin.
Mutta nämä elämän syvät laaksonpohjat ovat Jumalan sallimia, jotta meidän uskomme kasvaisi. Noissa tilanteissa meidän tulee venyä, jaksaa pitemmälle, uskaltaa täydemmin jäädä uskon varaan – luottaa sittenkin. Jumala ei anna meille näitä koetuksia, jos hän näkee jo ennalta, että heitämme pyyhkeen kehään. Hän antaa meille koetuksen, koska hän näkee, että olemme vahvoja, pystymme venymään, kasvamme paineen alla.
Hän on kuin sillanrakentaja, joka koeponnistaa uuden riippusiltansa. Hän haluaa virittää uskomme sellaiseen harmoniaan kanssaan, että pienet tuulet eivät sitä heittele. Tosipaikan tullen saamme osaksemme luottamusta ylhäältä. Jumala tietää: tämä poika kestää kyllä tai tämä tytär on tarpeeksi sitkeä.
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.
2.Kor.7:5, Matt.11:2-3, Matt.11:4-5, (Matt.11:7-15), Room.5:3-4.
