Työpaikallani sattui useamman kerran, että eräs työtoveri tuli kysymään minulta neuvoa. Hänellä oli ongelma, jota hän ei kyennyt itse ratkaisemaan. Niinpä hän selitti asian perusteellisesti minulle ja sitten – ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän oivalsi jotakin, kääntyi ja lähti. Ovelta hän sitten huikkasi: ”Nyt mä tiedän, keksin sen itse… Kiitos, kun olit kipsipäänä!”
Asian selittäminen ääneen toimi. Aivot pystyivät työskentelemään tehokkaammin ja luovemmin ja oivaltamaan samalla jotakin, mitä ei hiljaa mielessään miettimällä onnistunut keksimään. Tätä menetelmää kannattaa soveltaa myös niiden ongelmien kanssa, joita meillä on omassa elämässämme, asioissa jotka olemme vieneet Jumalalle, koska ne ovat niin vaikeita ratkaista. Olemme saattaneet siis jo päästä lähelle asian ratkaisua – asian jättäminen Jumalan eteen on jo osa ratkaisua.
Mutta pitäisikö meidän selittää asia vielä juurta jaksain Herralle ja puhua se ihan ääneen? Samalla voisi päähän pälkähtää hyviä oivalluksia, mahdollisia ratkaisuehdotuksia, tiekartta perille hyvään lopputulokseen? – Ainakin kannattaa yrittää.
Jumalalle puhuminen on yksi parhaimpia harrastuksia, mitä voi keksiä. Raamattu kuvaa meille entisaikojen pyhien rukouselämää ja opettaa meitä hiljentymään. Kristillisessä perinteessä ei paljonkaan puhuta mietiskelystä, mutta rukoileminen on mietiskelyä, hiljentyminen myös. Joogalle on siis kristillinen vaihtoehto. Rukous on kristityn tapa hiljentyä ja mietiskellä. Se vaatii oikean asenteen, ei niinkään oikeaa asentoa. Kokemus osoittaa, että ääneen rukoileminen on hyödyllistä. Kielillä rukoilemista ei juuri edes voi tehdä suu kiinni.
Seurakunnan kanssa tai pienryhmässä rukoileminen on hyödyllistä senkin vuoksi, että se tapahtuu ääneen. Jumalan sanakin on hyvä sanoa ääneen, sillä ääneen lausuttu sanan lupaus toimii. Usko lähtee liikkeelle, kun uskon sisältö ilmaistaan ääneen.
Jumala siis odottaa meiltä, että nöyrrymme tarpeeksi pyytääksemme häneltä apua. Hän haluaa kuunnella. Hänen täytyy saada kuulla meidän ongelmastamme ja kuulla se meiltä itseltämme, kun me sen selvin sanoin hänelle esitämme. Hän ei välttämättä sano mitään meidän luonnollisille korvillemme, hän puhuu meidän sydämemme korviin oivalluksia, luovia ratkaisuja, uusia ideoita.
Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne – Herra puhuu!
Ps.62:9, Jer.13:15.
