Kinkun sulattelua

Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Joulu on kuin ilosanoma Jeesuksesta tarjoiltuna suklaakuorrutuksen kera. Sanoma Jeesuksen syntymästä on piilotettuna lahjakasan alle, tunnelmallisten joululaulujen säveliin, hyvien ruokien ja mukavan seurustelun keskelle. Se on vähän kuin eturuoka tai jälkiruoka, miten halutaan. Jeesus osallistuu perhejuhliimme vähän kuin salaa, vähän kuin joku edesmennyt sukulainen, jonka kuva on kaapin päällä.

Joulu on sekä aito että epäaito. Jeesus on tärkeä henkilö, koko kaikkeuden tärkein ja meidän elämämme keskipiste, mutta hänen syntymäpäivänsä on täynnä pakanallista koristelua kuusineen päivineen, pukkeineen ja tonttuineen. Olemme tottuneet tähän sekamelskaan, mutta tarkemmin ajatellen se on kyllä aika outo soppa.

Ehkä Jeesuksen syntymäpäivää ei pitäisi viettää ollenkaan, kun kerran tarkka päivämääräkin on täysin hämärän peitossa, jopa vuosi. Miksei Jeesus-lasta juhlita sydänkesällä? – Monet ovatkin määritelleet uskonsa sisällön niin, että joulu ei kuulu siihen. Eivät ainoastaan jehovantodistajat, vaan muutkin. Jouluun liittyy niin ristiriitainen juhlaperinne, että monet itsensä apostolisiksi uskoviksi tunnistaneet henkilöt karsastavat joulun viettoa.

Minä en ole jaksanut joulua siivota pois elämästäni. Joulu on minulle kuin kahvipulla. Syön sitä, mutta en suosi makeita vaihtoehtoja. En ryve joulun tunnelmissa. Annan lahjoja, syön paistia, tapaamme läheisiä. Saatamme käydä aattohartaudessa, jos ei korona estä. Yritän keskittyä joulussakin hengelliseen sisältöön, vaikka se kuulostaakin tekopyhältä.

Niin, mitä hyötyä siitä olisi, jos kaiken jouluun liittyvän sekamelskan siivoaisi? En tiedä – onhan kristinusko muutenkin melkoinen sekametelisoppa. Joka suhteessa pitää siivota pois kaikenlaista uskonnollista krääsää, torjua monenlaisia uskomuksia, harhaoppeja peräti, ja keskittyä olennaiseen. Sehän on uskonelämän normaali prosessi. On osattava olla valikoiva, mutta ei mikään narsisti, joka kulkee koko ajan nokka pystyssä ja halveksii muita. Emme voi tehdä pikkuasioista pääasioita emmekä niiden pois siivoamisestakaan tehdä uskonelämän keskeistä sisältöä. Sellainen ylihurskas intoilu olisi lopultakin vain ylpeyttä.

Nämä omatekoista hurskautta… vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni. Viettäkää tämä pitkä viikonloppu uskossa, mutta rennosti. Levätkää hyvin. Joulua voi viettää monella tavalla ilman huonoa omaatuntoa. Vietä siis oman näköisesi joulu. Toivotan kaikille siunattua ja rauhaisaa joulujuhlaa!

Ef.5:2, Kol.2:23.