Se oli simahtanut ja jäänyt tien sivuun. Nuori nainen oli hypännyt ratista ja nostanut konepellin ylös, mutta muuta hän ei osannut. Ajoipa siihen sitten herra Opettaja ihmettelemään, mikä pirssiä vaivasi. Olisiko sähköt menneet? Hän puhui solenoidista ja virranjakajasta, akusta ja sytytystulpan kipinästä. Nuori neiti kuunteli silmät pyöreinä. Sitten oli vuorossa nelitahtimoottorin toimintaperiaate. ”Kun mäntä liikkuu ylös ja polttonestettä ruiskutetaan palotilaan, kipinä sytyttää bensan ja mäntä painuu alaspäin ja pakokaasut pääsevät pakoputkeen, samalla mäntä pyörittää kampiakselia. Jos männänrenkaat ovat kuluneet, ei puristus riitä…” Nuori neiti, joka hermoili autonsa hajoamista, alkoi hermoilla yhä enemmän: ”Mutta eikö sitä saisi jotenkin käymään?” Opettaja tuhahti naisen tyhmyydelle ja tuumi, että ensin pitää löytää vika ja korjata se.
Mutta pelmahtipa siihen myös herra Evankelista. Hän oli varma, että sytytystulpissa oli karstaa ja ne piti puhdistaa. Sitäpaitsi – koska hänellä oli työkaluja mukana – hän voisi muutenkin vähän yleishuoltaa autoa. Ensin hän otti esiin painepesurin ja alkoi ruiskuttaa autoa. Herra Opettaja hyppäsi sivuun ja neiti myös, etteivät kastuisi. Auto sai kunnon kylvyn, vaikka ei se kauhean likaiselta edes vaikuttanut. ”Kyllä se varmasti lähtee käymään taas, kun se ensin kunnolla puhdistetaan!” Evankelista tuumi. Ne tulpat ja niiden karstan hän kuitenkin unohti, kun herra Paimen kiiruhti apuun.
Herra Paimenen mielestä auton siivoaminen pois tienreunasta oli organisoitava hyvin, mutta onneksi hän osasi sellaiset asiat junailla. Niinpä hän soitti hinauspalveluun ja pyysi hakemaan auton pois ja viemään sen korjaamolle. Hän kysyi jokaiselta paikalla olleelta, tarvitsivatko he kyytiä. Hänen autossaan olisi kyllä tilaa. Hän voisi samalla jakaa seurakuntaan liittymiskaavakkeen kaikille ja kehua, miten hänen seurakuntansa on maailman paras, miten kaikista jäsenistä huolehditaan niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse itse ajatella mitään. Varoja seurakunnalla kyllä on, sillä jokainen luonnollisesti maksaa kymmenykset seurakuntaan.
Tässä vaiheessa herra Profeetta saapui paikalle. Kaikki katsoivat häntä vähän kyräten, sillä hänet tunnettiin nenäkkäänä besserwisserinä, joka aina mukamas tiesi antaa parhaat neuvot. Niinpä hän nytkin heti kysyi, oliko tankissa bensaa. ”Eihän moottori käy, jos tankki on tyhjä!” Niinpä Profeetta ryhtyi tutkimaan autoa ja katsoi ensimmäiseksi öljyt. Öljyä oli vähänlaisesti, joten peräkonttia ryhdyttiin availemaan. Olisiko siellä vähän öljyä, jota voisi lisätä? Olihan siellä. Sitten se bensatilanne. Herra Profeetta istui ohjauspyörän taakse ja väänsi virrat päälle. ”No niin!” hän huudahti voitonriemuisella äänellä. ”Tämähän on tyhjä kuin valtion kassa!” Hän nousi autosta ja meni penkomaan oman autonsa tavaratilaa. Sieltä hän löysi kanisterin ja kaatoi siitä litran pari neidin auton tyhjään bensatankkiin. Auto hyrähti heti iloisesti käymään.
Hinausauton tilaus peruttiin, kun todettiin, ettei neidin autossa ollut vikaa. Neiti ajoi lähimmälle huoltoasemalle ja osti tankin täyteen bensaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
Fil.3:16 KR38, Ef.4.11-12.
