Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin.
Simon Kyreneläinen sai olla helpottamassa Jeesus Nasaretilaisen tuskaa. Ehkä se tuntui päivän työn ja väsymyksen rasittamalta mieheltä siinä hetkessä piinaavalta pakolta, raskaalta epäonnelta, ponnistukselta jota ei olisi halunnut enää kokea. Se tuntui viivytykseltä, päivän rutiinien keskeytykseltä, päivällisen väliin jättämiseltä – mielipahalta kaiken kaikkiaan. Mutta on mahdollista, että Simon kiitti ja ylisti Jumalaa myöhemmin, kun sai olla helpottamassa Vapahtajan tuskaa. Markus oli saanut oppia tuntemaan hänet Aleksandroksen ja Rufuksen isänä. Ehkä nuo nuoret miehet olivat hänen hyviä kavereitaan siihen aikaan, kun Markus kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja Simon Jerusalemin kristillisen seurakunnan jäsen. Valitettavasti emme kauhean paljon tiedä Simonin henkilöstä tai etenkään hänen tunteistaan.
Oletko sinä saanut olla jonkun ristin kantajan reitillä ja tullut temmatuksi mukaan meneillään olleeseen häväistysjuttuun? Ihmisethän kohtelevat julmasti toisiaan nykyäänkin, mutta totuttu ristin kuvasto etäännyttää asiat arjesta. Ristiä saattaa olla vaikea tunnistaa ristiksi ja siksi saatamme yhtyä pilkkakuoroon siinä, missä olisi pitänyt osoittaa myötätuntoa. Tai tarjoamme pastillin Sisu-askista, kuten eräs ’veli’ minulle teki.
…pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.
Sarkastiset huomautukset, irvistely ja ylimielisyys – siinäpä ristin kantajalle tutut asiat. Risti mielletään useimmiten ansaituksi rangaistukseksi. Siis se risti, joka tänä päivänä meitä saattaa yllättäenkin kohdata: tahalliset väärinkäsittämiset ja suoranaiset valheet, suurennellut erehdykset, pahat juorut, yksityisyyden loukkaukset, vihapuheet ja vahingonteot, ilkivalta, kotirauhan häirintä, varkaudet ja niin edelleen. Mitä tähän voisi lisätä? Kaikenlainen syytetyn motiivien selittäminen pahantahtoisesti. Ihmisten syyttelyn ja sylkemisen päälleen saanut onkin roisto, sillä ”ilkeyttään se niin teki”. Lähimmäisen leimaaminen pahaksi ihmiseksi kuuluu tyypillisiin vihan tekoihin.
Kun joudumme uhriksi ja jonkin vihaisen väkijoukon maalitauluksi, silloin voimme katsella Jeesusta, nähdä hänet ristin kantajana, edeltä kulkeneena, korvaamattomana esikuvana, jonka urhoollisesta kärsimyksestä saamme voimaa kestää omia vastoinkäymisiämme. Hän oli kaikkein syyttömin mahdollinen ja hän on myös syyttömien puolustaja. Daavidin voittolaulu on ristin kärsimykset kokeneen ja uskon taisteluissa voitolle päässeen Jumalan sankarin elämäntarina pähkinänkuoressa. Se kannattaa lukea. Siitä yksi jae:
Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
2.Sam.22:3, Mark.15:21, Matt.27:43, (2.Sam.22), 2.Sam.22:47.
