Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.
Hengellinen sodankäynti on aika ajoin pinnalla. Pyhä Henki voi korostaa sitä toisinaan ja aihe pysyy seurakunnan huomion kohteena, mutta joskus tämäkin korostus menee yli ja hengellisestä sodankäynnistä voi tulla kulttiaihe. Sielunvihollisen käskeminen olisi tärkeä taito soveltaa silloin, kun se tapahtuu Pyhän Hengen neuvosta. Muuten saatamme joutua tilanteisiin, jotka muistuttavat ylipappi Skeuaksen poikien henkien manaamista. Ei ole suositeltavaa tehdä paholaisen pois ajamisesta mitään valkoista magiaa.
Mutta – jos olet puettu Jumalan täyteen taisteluvarustukseen, on sillä vähän samanlainen vaikutus ympäristössäsi kuin sotilaalla, joka on armeijan varusteissa ja hampaisiin asti aseistettu. Vaikutus on huomattava, jos liikutaan vihollisen alueella ja tullaan havaituiksi. Ampuminen alkaa välittömästi.
Tähän rinnalle voisin jakaa muiston eräästä työaamusta. Kävelin työpaikalleni kaikessa rauhassa ja ulko-ovella oli eräs firman työntekijä tupakalla. Jo kaukaa kuulin, kuinka hän alkoi kirota minua. Nimitteli ilkeillä sanoilla, mutta kun tulin lähemmäs ja kysyin, mitä hänellä oli mielessään, ei hän kertonut. Päin naamaa ei uskaltanut sanoa, kiehui vain raivoaan muuten.
Paholainen pelkää Jumalan lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat aikuisia ja kulkevat sotavarustuksessa. Pahat henget jo lähtökohtaisesti pakenevat meitä, niiden ulos ajaminen olisi helppoa, elleivät isäntäihmiset pidättelisi niitä. Tavallista on, että ne isäntänsä/emäntänsä selän takaa huutelevat ilkeyksiään eivätkä helposti lähde livohkaan.
On jopa rohkaisevaa saada joskus kiviä niskaan. Jumalattomat varsin usein ilmaisevat heti tavatessa, millä puolella rintamaa he ovat. Surullista toisaalta on, kun uskovat joskus paljastavat, että eivät oikein tiedä, missä joukkueessa pelaavat.
Aloin miettiä näitä, kun käsite ”vanhurskauden haarniska” oli jonkun amerikkalaisen käännöksen mukaan ”God’s approval as your breastplate” eli pitäisi pukea ylleen ”Jumalan hyväksyntä rintasuojukseksi”. Olen itse nimennyt omissa rukouksissani rintahaarniskan ”rakkauden, uskon ja vanhurskauden haarniskaksi”. Se on yhdistelmä kahdesta raamatunkohdasta eli Efesolaiskirje 6:14 ja Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5:8. Mutta Jumalan hyväksyntäähän käsite vanhurskaus tarkoittaa.
Mediassa keskustellaan tänä päivänä paljon varusmiespalvelusta ja mietitään, josko naisetkin saataisiin tavalla tai toisella mukaan talkoisiin. On huomattava, että lapsia ei sentään vielä rekrytoida armeijaan. Tämä on päivänselvää kaikille. Niinpä on selvää, että Jumalan täysi taisteluvarustus kuuluu vain uskossaan aikuisille. Sitä voi suositella vähintään yhtä innolla kuin varusmiespalvelusta. Onko tässä myös hengellisen iän testi?
Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.
Ef.6:13, Ef.6:11, (Ap.t.19:14-16), Room.13:12.
