Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
Huomaa aikamuoto ”on siunannut”. Siinä ei sanota, että tulee joskus hämärässä tulevaisuudessa siunaamaan. Tämä totuus haastaa meidät uskomaan, sillä siinä on luvattu, että ”kaikenlaiset Hengen siunaukset” ovat jo tulleet osaksemme. Meidän tehtäväksemme jää uskossa vastaanottaminen ja kiitoksen antaminen. Kun uskomme Jumalan sanan todeksi tässäkin, saamme nähdä, että sana on tosi ja toimii käytännössä.
Valitettavasti ”taivaalliset aarteet Kristuksessa” helposti kuulostavat unennäöltä, hurskailta toiveilta. Suomalaiselle tyypillinen mentaliteetti nostaa heti päänsä ja sanoo, että sellaiset siunaukset olivat aikoinaan Efeson seurakunnan osana, mutta meidän täytyy tyytyä tähän harmaaseen arkeen, ilottomaan uskoon, ”nöyryyteen” joka näkyy alakuloisena ilmeenä ja pessimistisenä asenteena. Joskus tuntuu, että suomalainen kaivaa itselleen haudan ja istuu sen pohjalla, ettei vaan putoa korkealta. Tämä elämänasenne sitten puetaan myös teologian muotoon, missä epäuskosta tehdään tervettä realismia – tai päinvastoin: inhorealistiset ideat kutsutaan peliin tekemään usko tyhjäksi.
Haluan siis rohkaista sinua tuntemaan itsesi efesolaiseksi. Haluan kannustaa sinua uskomaan Paavalin sanat, joiden mukaan sinua on jo siunattu kaikella Hengen siunauksilla, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Tällainen rohkeus on tarpeen erityisesti niille, joiden hengellinen kasvu on edennyt kutsumusasteelle. Jos siis olet kokenut, että sinulla on määrätty tehtävä Jumalan valtakunnassa ja haluat vähitellen edetä näkysi toteuttamiseen tai jatkaa oman armoituksesi harjoittamista päästäksesi uudelle tasolle, silloin tarvitset uskallusta, vahvaa luottamista Jumalan sanaan, rohkeutta ottaa vastaan Jumalan antamia siunauksia ja mennä eteenpäin. Edessä voi näyttää pimeältä, askelet ovat ehkä tunnustelevia, edistyminen haparoivaa, mutta – juuri siihen usko meitä haastaa, juuri sellaista uskonelämän tulee ollakin, sellaisiin uusiin vaiheisiin meitä kutsutaan. Aina jossain tilanteessa asiat kirkastuvat ja tulee hetkiä, kun nostamme siipemme ja toteamme haltioituneina: ”Vau, se oli totta – hän on todellakin siunannut, hän on kaiken edeltä valmistanut, kannatti uskoa!”
Jes.40:31, Ef.1:3.
