Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.
Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita – ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.
Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin – he saivat sitä suuremman armon.
Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin – vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.
Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:
Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon – sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä – Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.
Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.
2.Kor.12:10, 2.Kor.12:9, Matt.9:2, Matt.9:22.
