Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.
Usko on siis kurottautumista kohti jotakin, joka ei näy, mutta josta on mielikuva, että se on Jumalan tahto, hyvää ja otollista, osa tulevaisuutta. Lapsi joka on vielä äidin kohdussa, on hyvä vertauskuva: se ei vielä näy, mutta tiedämme, että se on tulossa. Odotamme sitä kärsivällisesti ja uskomme sen syntyvän. Laskemme jopa päivän, jolloin sen on määrä syntyä.
Näin uskokin toimii, mutta mikä synnyttää aidon uskon? Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Miten syntyi Abelin usko? Hän kuuli vanhempiensa kertovan, kuinka Jumala karkotti heidät paratiisista ja puki heidät nahkoihin. Abel ymmärsi, että teurastetun eläimen veri toi sovituksen. Hänen uskonsa oli ’sanan mukaista’. Näemme, että uskolla on aina oma syntyhistoriansa, tyhjän päälle ei voi synnyttää uskoa, vaan katsomalla menneisyyteen näemme tulevaisuuteen. Kun kuulemme Jumalan teoista, uskomme hänen toimivan myös meidän elämässämme samalla tavalla. Miten Abel sitten uskovana puhuu kuoltuaankin? Hän kertoo meille, että viattoman ihmisen uhraaminen tuottaa paremman sovituksen kuin eläimen uhraaminen. Tämän profetian Jeesus aikanaan toteutti koko ihmiskunnan puolesta.
Niinpä meidänkin on syytä tutkia tarkoin Raamattua ja ottaa selvää Jumalan teoista kaikkina aikoina, jotta sana synnyttäisi meissä uskoa. Kiusauksena on ’tehdä vähän sinnepäin’, kuten Kain teki uhratessaan maan satoa. Kain kyllä uhrasi, mutta uhraaminen oli hänelle ulkonainen teko vailla syvempää ymmärrystä. Kainin tavoin meilläkin on kiusaus olla pinnallisesti uskonnollisia. Valitettavasti usko menettää voimansa, kun se muuttuu uskonnoksi.
Niinpä kun haluamme palvella Herraa, pyrkikäämme asioiden ytimeen ja Jumalan tekojen ymmärtämiseen pohjamutia myöten, niin emme eksy ihmisviisauteen. Jos emme ymmärrä, voimme pyytää viisautta: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Tärkeää on, että viisautemme alkuperä on oikea – se synnyttää myös oikeaa uskoa ja tervettä hengellistä elämää.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
1.Joh.2:5, Hepr.11:1-4, Room.10:17, Jaak.1:5, Ef.1:3.
