Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä.
Jumalan kasvatussuunnitelma sinun kohdallasi – mihin se tähtää? Aikuistumiseen? Viisaaksi tulemiseen? Elämästä nauttimiseen? Vai pelkästään pelastumiseen?
Muistan, kun olin pieni lapsi – ehkä viisivuotias – ja rukoilin tähän tapaan (en muista, mitä sanoja käytin): ”Herra, minä haluan ymmärtää. Minä haluan nähdä asioiden pohjalle, haluan tietää syy- ja seuraussuhteet”. En muista, pyysinkö rakkautta toisiin ihmisiin, mutta olen tullut ymmärtämään sen, mikä lukee meidän jääkaapin ovessakin ”Elämän tärkeimmät asiat näkee vain sydämellä”.
Ehkä pieni lapsi ei vielä ymmärrä, että nälkä, joka haluaa maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta, on vahingollinen. Se nälkä vain tulee ja porautuu luihin ja ytimiin. Se on osa syntiinlankeemusta.
Ihmisen osa on monella tapaa vaikea. Olemme kovin vajavaisia ja meidän on vaikea ymmärtää asioita tai nähdä pohjamutia myöten kaikkea, mitä Jumala näkee. Elämä on puolihämärässä etenemistä, tietämättömyyttä täynnä. Emme esimerkiksi tiedä lähimmäisemme ajatuksia ja motiiveja. Jos emme ymmärrä edes perheenjäsentemme tekoja, miten sitten Jumalan tekoja? Silti meillä on valtava tarve tietää ja uskotella itsellemme, että tiedämme, pakkomielle uskaliaasti luulla kaikenlaista. Kerran kommentoin erään ihmisen sanomisia hiljaa mielessäni, varoen ettei kukaan kuule mitä mutisen: ”Kootut luulot, osa IV”…
Pahinta on, kun kruunaamme väärät luulomme tuomioilla ja lausumme yhteenvedon vääristä käsityksistämme ja annamme giljotiinin terän pudota. Joskus vain siksi, että meillä on niin kova tarve olla oikeassa.
Jumalan kasvatus vie meitä pois tuomitsemisesta. Se johtaa meidät oman vajavaisuutemme tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Se tekee ihmisen nöyräksi. Jumalan kasvatusohjelma saa meidät kaipaamaan opetusta, joka todella tuo peliin kypsyyttä ja syvää ymmärrystä. Se on tietoa, joka kulkee käsi kädessä luottamuksen ja sisäisen rauhan kanssa. Kiivas oikeassa oleminen vaihtuu enemmän ja enemmän sävyisyydeksi.
Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee.
Jos Jumalan kasvatusohjelma saa meitä viedä eteenpäin, alamme jossain vaiheessa ymmärtää, että päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi. Siihen kuuluu jo monenlaista. Ehkä vaikeimpana siihen kuuluu risti ja taipuminen ristin osallisuuteen. Joudumme tekemisiin uskon paradoksien kanssa. Heikkous on vahvuutta, tappio on voitto, kaikki yhdessä vie hyvään lopputulokseen. Näihin ei kouluviisaus yllä. On käytävä Jumalan koulua, että ymmärtäisimme. Ja vaikka emme ymmärtäisikään, taivumme silti.
On edistyminen hidasta tai nopeaa, hienoa kaiken kaikkiaan saada olla oppilaana Jumalan koulussa!
Jer.18:6, 5.Moos.8:5, Jaak.3:13.
