Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan.
Joskus keskittyminen herpaantuu ja alamme höpötellä niitä näitä. Jokin ärsyttää ja siitä pitää vääntää mahdollisimman iso rautalankainen esitys. Joskus vain uskonkiihkon laineet alkavat pärskyä ja kaikki kastuvat kuin huvipuiston tukkijoella. Niinpä tarvitsemme korjausliikettä ja paluun keskipisteeseen. Mikä olikaan meidän karttamme origo? – Jeesus.
Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Ketäpä ei vaivaisi itseriittoisuus aika ajoin, kukapa ei joskus näkisi itseään viisaana, uskossa kasvaneena? Mutta itsetuntemuksemme ei aina riitä, näemme helposti harhoja ja kuvittelemme olevamme ”jotakin suurta” niin kuin noita Simon. Tarvitsemme ympärillemme niitä ihmisiä, joilla on hyvä arvostelukyky, paljon rakkautta, mutta myös katse, joka näkee lävitsemme. Tarvitsemme profeettoja. Profeetat eivät aina täytä ihmisten odotuksia ja ennusta tulevaisuutta. He ennustavat aika hyvin myös menneisyyttä ja analysoivat nykyisyyttä.
Nimittäin olemme joskus kuin Jaakobin pojat, jotka eivät kertoneet isälleen, mitä tiesivät, vaan salasivat Joosefin kohtalon. He jatkoivat tuon salaisuuden säilyttämistä vuosikaudet. Kun heidän omaatuntoaan ravisteltiin, he heti sanoivat ”Olemme rehellisiä miehiä”! Raamattu on siitä hyvä kirja, että se luotaa ihmisen sielunelämää niin lahjomattomasti. Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En minä mitään tehnyt.” Sananl.30:20.
Tarvitsemme ravistelua, että pääsemme eroon itseriittoisesta asenteestamme ja voisimme löytää syvän ja aidon riippuvuuden Herrasta. Tarvitsemme profeetallista sanaa ulkoapäin ja ilmestyksen henkeä sisältäpäin. Tarvitsemme oman heikkoutemme ja vajavuutemme tunnistamista, jotta voimme tarttua kiinni Jumalan lupauksiin ja tulla ensirakkaudessa yhä uudelleen Kristuksen luo. Vain hän voi tyydyttää meidän sielumme kaipuun. Vain hän voi navigoida meidät satamaan. Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Rohkaisen sinua tänään kääntymään Kristuksen puoleen ja tunnistamaan hänessä kaiken elämän lähteen, jokaisen rikkauden antajan, todellisen valon tässä pimeydessä, lampaiden paimenen ja uskollisen rakkauden – syntiemme sovittajan. Hän on sinun elämäsi elinehto, minun myös. Kun pidämme kiinni hänestä, kun uskomme häneen, kun palvelemme häntä, kun annamme sydämemme hänelle – hän kantaa, hän pelastaa, hän vie perille. Hän ei petä omiaan, vaan on loppuun asti luotettava.
Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!
Kol.1:11, Room.1:2-3, 2.Piet.3:18, (Ap.t.8:9), (1.Moos.42:11), Joh.6:68, Ps.18:47.
