Nykypäivän seurakunnalla on moniakin ongelmia, mutta yksi niistä on hatara käsitys yksityisyydestä ja sen merkityksestä. Kuraisin saappain mennään mennen tullen tallaamaan lähimmäisen kokolattiamattoa. Tämä on erityisesti pastoreiden ja seurakunnan työntekijöiden ongelma. Kukaan ei tunnu opettavan, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen eikä siihen voi pistää nokkaansa ilman syytä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että seurakuntalaisten makuuhuoneet ovat rauhoitetut kaikelta tirkistelyltä. Seurakunnan vaikutuspiiri ei ulotu joka paikkaan ja yksityisyys on juuri sellainen alue, jonne ei pidä seurakunnan nimissäkään mennä. Huomaat tämän säännön pätevän Raamatussa – siellä ei ole yhtään mainintaa yksityisyyden loukkaamisesta, ei yhtään tapausta ihmisten seksielämän riepottelusta. Ainoastaan muutaman kerran ihmisten yksityiselämään kuuluvat teot ylittävät rajan ja pullahtavat näkyviin. Silloin asiaan vaikuttaa jokin väärinkäytös tai synti. Suositukseni on: älä koskaan pistä oma-aloitteisesti nokkaasi kenenkään yksityiselämään! Daavidinkin elämässä oli tilanne, jolloin hänen kuului osoittaa hyvää moraalia (mikä tapahtuikin pienen haparoinnin jälkeen):
Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä ja sanoi miehilleen: ”Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!”
Saul oli tarpeillaan luolan perällä ja siinä tilanteessa hän oli erittäin haavoittuva ja suojaton. Daavidilla oli houkutus käyttää tilannetta hyväkseen ja toimia Saulin vahingoksi. Häntä jopa yllytettiin siihen.
Tämä episodi kuvaa niitä tilanteita, joissa olemme päässeet jonkun ihmisen – ystävän tai vihollisen – yksityisalueelle ja olemme saaneet todeta lähimmäisemme heikkouden ja suojattomuuden ja meillä on houkutus käyttää asemaamme toisen vahingoksi. Tällaisia tilanteita elämässä syntyy aika ajoin, joskus sattumalta, joskus sielunhoidollisen asetelman tähden. Kysymys kuuluu: onko meillä moraalista selkärankaa olla käyttämättä tilannetta lähimmäisemme vahingoksi? Olemmeko luotettavia Jumalan ihmisiä, joiden hallussa salaisuudet säilyvät? Kunnioitammeko toisen yksityisyyttä niin että emme vuoda asioita ulkopuolisille?
Mitä tarkoittaa ”Herran voideltu”? Eikö se tarkoitakin tänä päivänä Jumalan valtakunnan työssä ahkeroivaa ihmistä? Henkilöä, jolla on kutsu tehdä sellaista evankeliumin työtä, jolla on iankaikkista merkitystä? Kuinka siis voisimme vahingoittaa toisen elämäntyötä jollakin ajattelemattomuudella? Voisimmeko tuhota Jumalan ihmisen maineen tuosta vaan – huvin vuoksi?
Daavid sai piston sydämeensä, kun oli kajonnut Saulin viittaan. Eikö meidänkin tulisi vapista, jos olemme jotenkin vahingoittaneet Jumalan palvelijaa, mustamaalanneet jonkun mainetta kevytmielisesti – muuten vaan vahingonilon tähden?
Herra siunatkoon sinua, joka olet toiminut oikein ja säilyttänyt sielunhoidolliset salaisuudet, menetellyt reilusti, toiminut sovituksen viran haltijana ja antanut anteeksi, jopa unohtanut lähimmäisesi kompastelut. Herra antakoon sinulle armonsa ja vahvistakoon kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. Olkoon taivaallinen voitelu elämäsi yllä edelleen. Siunatkoon Herra sinua rakkaudellaan ja antakoon kuvansa tulla sinun kauttasi esiin:
Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”.
Sananl.10:12, 1.Sam.24:5-7, 1.Piet.4:8.
