Viivyn sisäisessä maailmassani tänään minun rakkaan Vapahtajani ristin äärellä. En kuoleman ja tappion tunnelmissa, vaan voiton tunnelmissa. Se on täytetty. Totisesti, voitto on saatu. Täydellinen voitto. Ja minkälainen? Niin ainutlaatuinen, niin rakkauden sanelema, niin puhdassydäminen, niin jalo, niin kirkas ja mahtava ja taivaallinen.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Mikä rauha siellä Golgatan kummulla onkaan. Pilkkaajat ovat poissa. Jeesus on omiensa ympäröimä. Hänen kipunsa ja tuskansa on ohi. Valtava rauha huokuu hänestä. Jotakin mahtavaa on saatettu päätökseen. Ihmeellinen voitto on saavutettu. Aurinko paistaa jälleen, ukonilma on ohi. Kaikki on niin hiljaista ja levollista.
Golgata oli Jerusalemin länsipuolella, joten voin kuvitella, kuinka laskeva aurinko sai ristin varjon lankeamaan Jerusalemin muureihin. Varjo ehkä pyyhkäisi yli Jerusalemin temppelinkin kuin Jumalan aurinkokellon viisari. Nyt oli siirrytty uuteen aikaan – Uuden liiton armotalouteen.
Jumalan suuri armoteko Kristuksessa – se täydentyi pääsiäisaamuna, kun Jeesus nousi ylös haudasta. Hän on nyt elävä ja todellinen. Hänellä on uusi ruumis, entistä ihmeellisempi. Hän siirtyi Isän luo ja lähetti meille Pyhän Hengen. Me saamme elää hänen yhteydessään, olla osallisia pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Kristus teki sovinnon ja hankki meille rauhan Jumalan kanssa. Nyt saamme nauttia sovinnon hedelmistä ja olla Jumalan valtakunnan kansalaisia.
Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
2.Kor.5:19, Joh.14:27, Room.14:17.
