Tuhlaajapoikavertaus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka molemmat olivat väärässä. He valitsivat oman elämäntapansa kumpikin, hyvin erilaisen, ja päätyivät molemmat elämään rutiköyhän elämää. Tuhlaajapoika tuhlasi omaisuutensa, vanhempi veli ei ymmärtänyt omistavansa mitään. Tänään voimme yhdessä ihmetellä, miten vanhempi veli päätyi käsitykseen, että hän oli tyhjätasku. Isä jakoi omaisuutensa ja muistutti poikaansa:
Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
Todellakin – vanhempi poika omisti kaiken, mitä jäljellä oli. Hänen valituksensa isälle kuulostaa aika hassulta: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.’ Jokainen vuohipahainen oli pojan omaisuutta, mutta hän ei tiedostanut sitä, vaan eli vanhassa tilanteessa, jossa isä omisti kaiken. Hän koki olevansa edelleen isänsä käskyvallan alla. Hänellä oli edelleen lapsen mentaliteetti, vaikka oli itse asiassa talon isäntä. Hän katsoi raatavansa isänsä hyväksi, vaikka kaikki hyöty hyvästä sadosta tai karjan lisääntymisestä koitui hänen itsensä hyväksi.
Meilläkin voi säilyä orjan identiteetti, vaikka olemme aikuisia ja kaiken omistajia. Meillekin voi jäädä ’levy päälle’, jämähdämme menneisyyteen, emme tajua siirtyneemme uuteen aikaan. Luulemme, että joku muu hallitsee ja päättää asioistamme. Ehkä emme halua ottaa sitä vastuuta, joka meille kuuluu? Sysäämme sen vanhemmille, seurakunnalle, valtiolle, Jumalalle.
Voimme kysyä, mistä tämä johtuu. Olenko jotenkin syrjäytynyt omasta elämästäni? Painaako syyllisyys mieltäni niin paljon, että koen olevani arvoton ihminen päättämään itse omista asioistani? Olenko vain ajopuu elämän virrassa? Koenko kuin Jesaja:
Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Mutta eikö meidän tilanteemme ole hyvin samanlainen kuin Jaakobin pojilla, kun he toisen kerran tulivat Egyptiin ja olivat huolissaan ja peloissaan?
Taloudenhoitaja vastasi: ”Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja isänne Jumala on pannut aarteen säkkeihinne. Teidän hopeanne minä olen jo saanut.”
Eikö olekin niin, että Jeesus Kristus on maksanut meidän velkamme ja me olemme vapaat? Me olemme kutsutut elämään vapaina syyllisyydestä, täydessä uskon luottamuksessa, rikkaina Jumalan valtakunnan perillisinä.
Kaikkihan on teidän: Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.
Room.10:12, Luuk.15:31, Luuk.15:29, Jes.64:5, 1.Moos.43:23, 1.Kor.3:21-23.
