Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.
Lauseen alkuosa kuuluu vanhassa 1776 käännöksessä: ”Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan”. Muutenkin tämä jae kääntyy eri kielissä monin tavoin. Aina ei puhuta profeetoista, vaan näyistä tai ilmestystiedosta.
Onhan tosiasia, että nykyään profeetat ovat harvinaisia, näkyjä nähdään ani harvoin, unia nähdään silloin tällöin, mutta niitä osataan tuskin selittää, profetiat ovat hoviprofeettojen toistopalvelua tai niin mystistä jargonia, ettei niistä ota kukaan selvää. Sama tilanne oli jo Samuelin ollessa poikanen: Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty.
Mutta onhan tämä opetukseen keskittyminen harkittua ja tiedon ylikorostaminen tahallista. Osa tästä ongelmasta johtuu siis siitä, että profeetat on hiljennetty. Israelin kuningas vastasi Josafatille: ”Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” Moni profeetan oppilas on saanut tuntea tämän nahoissaan ja vaiennut jo ennen kuin on kunnolla saanut oppia profeetan virkaansa hoitamaan.
Kuten 1776 käännös vihjaa, yksi seuraus siitä, että profeettoja syrjitään, on myös kristikunnan sirpaloituminen ja hajoaminen aina vain pienempiin lahkoihin. Profeetallinen sana ehkä koetaan liian haastavana, kun siinä jää aina osavastuu kuulijalle, että koetaan helpommaksi, jos hengen sanomia ei kuulla eikä kuulijoita rasiteta liian vaikeilla arvoituksilla tai asioiden liian syvällisellä ymmärtämisellä – sehän johtaa usein parannuksen haasteeseen. Profeetallisen sanan paras hedelmä onkin suuntaansa korjaava seurakunta.
Särkymistä on hyvää ja pahaa. Vaikka särkyminen on monessa suhteessa siunaus, ei kristikunnan hajoaminen ole siunaus. Meidän tulee nousta vastustamaan susia – niitä persoonia, jotka aina kurittavat lampaita ja kohtelevat näitä kovuudella – ja suosia lempeitä paimenia, jotka kokoavat erimieliset yhteen ja sovittelevat riitoja. Meidän tulisi kohdella profeettoja hyvin ja suosia profetian armolahjan käyttöä ja profeetallisen sanan julistamista. Kun sananjulistus saa yliluonnollisen ulottuvuuden, meillä on jälleen mahdollisuus kuulla Jumalan ääni. Kun kuulemme hengen puhuvan, saatamme hämmästyä – yllättyä perin juurin ja sillä tavalla saada terveellisen totuuden ruiskeen nukkuvan sielumme herättämiseksi. Jumalan äänen kuuleminen on terveellistä ja yhdistää kristikansaa.
Jeesus sanoi: »Jos teillä on korvat, kuunnelkaa tarkkaan.»
Ap.t.22:14, Sananl.29:18, 1.Sam.3:1, 2.Aik.18:7, (Ps.105:15), DMrk.4:9.
