Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. – Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi.
Jumalan luomakunnassa kaikki heijastaa hengellistä todellisuutta. Yksi näistä luonnollisista ilmiöistä, joka ilmentää uskon todellisuutta, on synnytys. Siitä voidaan johtaa muutamia väittämiä, jotka koskevat hengellistä kasvua ja hedelmällistä uskoa:
1) Tarvitaan ensiksi hedelmöitys, jotta mitään lähtisi syntymään. Hengellistä hedelmöitystä kutsutaan usein sanalla ’näky’. 2) Usko tulee täydelliseksi ja johtaa tuloksiin vasta, kun on käyty läpi odotuksen vaihe. Odotus kuuluu hengelliseen raskauteen yhtä oleellisesti kuin luonnolliseenkin. Odotuksen aikana tapahtuu paljon, mutta se on usein salattua. 3) Synnytyksen käynnistyessä tulee ensin lapsivesi ulos. Raskaana oleva ”päästää allensa”. Se voi tuntua hyvin nololta. 4) Synnytys ei tapahdu ilman kipua. Poltot tulevat vääjäämättä. Kipua ei voi paeta. Hoitajia saattaa parveilla ympärillä paljonkin, mutta supistukset vain pahenevat. Poltot voivat kestää tuntikausia. Synnytys voi venyä tunnista toiseen ja edistyä hitaasti. Äidin voimat voivat loppua. Kätilöt saattavat olla huolissaan lapsesta. Leikkausta mietitään. Äitiä tsempataan: ”Kestä vielä vähän!” Tästä vaiheesta Raamattu toteaa muun muassa: Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 5) Kun lapsi sitten viimein syntyy, se parkaisee ja itkee hädissään. Äiti tuskin kuulee sitä, kun on niin pyörryksissä. Molemmat ovat toisten avun varassa. 6) Synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Lapsi tai äiti tai molemmat vaativat tarkkailua. 7) Ilo lapsen syntymisestä valtaa kuitenkin mielet, elämä hymyilee sittenkin. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Tätä ajatusmallia ei nyt kannata soveltaa jokaiseen arkiseen pikkuasiaan, mutta jos sinun elämässäsi on menossa hengellinen raskaus, jonka on määrä tuottaa esiin jokin Jumalan teko, läpimurto, uudistuminen, edistys, uusi voitelu, merkittävien ovien avautuminen tai tapahtuma, joka johtaa suurenmoiseen hedelmän kantamiseen, silloin on mahdollista, että joudut käymään läpi odotuksen ja kivulla synnyttämisen. Joudut erilaisten vastoinkäymisten kautta kulkemaan kohti voittoa. Mutta lopulta seuraa ilo ja tyydytys, kiitollisuus ja hyvä olo.
Ole siis rohkealla mielellä, sinun kipuilusi ei ole turhaa. Ole sinnikäs, sinun on määrä päästä voitolle kaikista elämäsi vastuksista. Kestä vielä vähän ja sinä saat nähdä, minkä ihmeellisen vastauksen Jumala antaa! Sinun uskosi palkitaan, sinun kestävyytesi johtaa kerran täydelliseen tekoon.
Joh.1:3, Jes.66:7-9, 2.Kor.1:8, Joh.16:21. (Jaak.1:4).
