Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.
Katso, se vamma joka sinussa on, on minun tiedossani. Olisin antanut sen eräälle toiselle, mutta hän kieltäytyi – hän ei tiennyt, että se oli lahja, Jumalan armon suuri lahja. Sinussa minä näin ainesta kantamaan tätä lahjaa – tätä kipua.
Muista, että Jaabobia minä rakastin. Häntä, joka sai kulkea tietään ontuen. Paavaliakin minä rakastin, häntä joka valitti: olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni. Muista, kuinka minä säälin kumaraan koukistunutta naista.
Siksi minä haluan rohkaista sinua menemään eteenpäin vammasi kanssa, sillä se on Jumalan armon ikkuna. Minun kirkkauteni säteilee maailmaan sinun ruumiillisen epätäydellisyytesi kautta. Katso, minä nostan sinut iloon ja terveyteen, sellaiseen eheyteen, että sinä ihmettelet! Minä olen voimallinen Jumala ja minä voin kääntää pahan hyväksi, rumuuden kauneudeksi, tuskan onneksi. Sinä tulet tuntemaan, mitä Jumalan armo on.
Sinä saat tietää syvemmin kuin muut, mitä on tosi terveys, mitä on olla täydellisen virheetön. Katso, se täydellisyys annetaan sinulle, kun aika on, ja sinä saat tulla kasvojeni eteen kuin morsian, joka on koruillansa kaunistettu. Jo nyt olet ihana ja minä rakastan sinua, sanoo Herra. Iankaikkisella rakkaudella minä sinua rakastan.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
1.Kor.1:27, 2.Sam.9:13, (Room.9:13), (2.Kor.12:7), (Luuk.13:11), Sananl.8:17.
