Monille elämän vastoinkäymiset muodostavat ylipääsemättömän esteen uskon tiellä. He pettyvät ja luovuttavat. Jotkut voivat pettyä siihen, että usko ei ole johtanut sellaiseen läpimurtoon ja hengellisen työn nosteeseen, jota he ovat odottaneet. He ovat kokeneet saaneensa aidon näyn, mutta sen toteutuminen vain odottaa ja odottaa. Tämä puuduttava odottaminen saa heidät pettymään ja luovuttamaan.
On muistettava, että kaikki kasvu luonnossa on hidasta. Emme näe silmällä puiden kasvua. Joskus voimme todeta, että puu on kasvanut korkeutta tai voimme todeta, että lapsenlapsi on kasvanut pituutta. Omista lapsista sitä ei voinut koskaan huomata, sillä näimmehän heitä joka päivä… Myös hengellinen kasvu on hidasta emmekä voi sitä varsinaisesti nähdä, mutta joskus voimme sen todentaa tapahtuneeksi. Emme voi omaa kasvuamme juuri vauhdittaa – voimme vain huolehtia ravitsemuksestamme – tai hidastaakaan, kasvua tapahtuu aina aidon elämän voimasta.
Uskoon tulleiden, varsinkin nuorten mutta myös vanhempien, on vaikea käsittää ristiä. Risti usein etäännytetään – se on Jeesuksen risti. Kristuksen ristin työ pelastaa meidät. Risti merkitsee syntien sovitusta. Jeesus sanoi kuitenkin rististä: Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Ristiä ei nosteta jonnekin korkealle Golgatan kukkulalle ja pidetä etäällä meistä – siitä tulee meille oma risti. Ristin todellisuudesta tulee henkilökohtainen, minua itseäni koskeva asia. Ristin kautta minut liitetään Kristukseen uskossa, mutta myös kokemuksessa.
Niinpä jossain vaiheessa elämäämme meidän on pakko ymmärtää, että erilaiset vastoinkäymiset ovat Jumalan sallimia, jotta me kiinnittyisimme Kristukseen. Toistan itseäni, mutta kun hedelmäpuun oksa liitetään runkoon ja sitä sillä tavoin jalostetaan, se tapahtuu niin että tehdään haava kumpaankin ja painetaan oksa lujasti runkoon niiden haavojen kohdalta – haava haavaan kiinni. Niinpä sinunkin on määrä painautua lujasti Kristukseen kiinni ja nojata häneen, jotta sinussa oleva haava alkaisi kuljettaa hänen elämäänsä sinun ravinnoksesi ja sinä kasvaisit kiinni häneen. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.
Älä siis tuhlaa kärsimyksiäsi, älä heitä pois yhtäkään vastoinkäymistäsi, vaan käytä niitä hengellisen kasvun rakennusaineina. Kun olet pettynyt, kun sinua masentaa, painaudu Herraasi ja mestariasi vasten ja sinä saat uutta voimaa. Kun sinä olet sairas, sinä voit saada uusia terveyden voimia, kun saat lääkettä haavoihisi Jumalan sanasta. Kun olet taloudellisesti ahtaalla, sinä saat uutta toivoa ja uskon luottamusta tulevaisuuttasi varten, kun painaudut Herrasi sydäntä vasten ja kerrot hänelle pelkosi ja huolesi. Kun häpeä painaa sinua, tuo se hänelle – hän on ristin häpeän kärsinyt.
Sinut on kutsuttu elämään lähellä Kristusta ja se tapahtuu, kun sinun kipusi saa sinut hakeutumaan lähelle häntä. Kun sinun haavasi paranee ja kipu väistyy, sinä huomaat eläväsi hänen yhteydessään ja sinä saat siinä kasvaa hengellistä kasvua – vaikka sitä ei ihmisen silmä erotakaan. Joskus se kasvu vielä näkyykin ja huomataan. Vaikkapa näin:
Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.
Joh.15:4, Luuk.14:27, Ef.4:15, 2.Kor.1:4.
