Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.
Valitettavasti hengellinen kuivuus ilmenee ensimmäiseksi siinä, että sananjulistus köyhtyy ja profeetallisuus katoaa. Ei ole enää ilmestyksiä, ei yliluonnollista voitelua, ei viisauden ja ilmestyksen henkeä, ei profetiaa, joka ravistelee. On vain opittuja ihmisläksyjä, kaunista ja siloteltua puhetta, oman kirkon kehumista – kaikkea tavanomaista. Aivan kuin Jesajan aikana lukutaidoton sanoi ”enhän minä osaa lukea”, samoin tänä aikana voi huomata, että sananjulistajat eivät osaa lukea. Tällä tarkoitan sitä, että sana ei aukea, ei puhuttele, siitä puuttuu voima ja hengen voitelu.
Voihan tämä tapahtua minullekin. Eihän tällainen kuiva aika voi olla koskettamatta. Emme säästy vaikutteilta – hyviltä eikä huonoilta. Mutta juuri siksi voisi olla aika ottaa pois säkki päästä. Olisi aika alkaa kuunnella. Kehitys kuitenkin menee jompaan kumpaan suuntaan – joko aistit herkistyvät Jumalan puheelle tai ne turtuvat, silmät muurautuvat umpeen, korvat kuuroutuvat. Jos aistit turtuvat, se johtaa sydämen paatumiseen.
Olen huomannut ilmiön, jota en aiemmin elämässäni ollut kohdannut: ihmisiä, joita ei saa kuulemaan mitään. Jos heille huutaa, he loukkaantuvat. On ihmisiä, joiden silmät eivät näe yhtään mitään, vaikka kuinka tyrkyttäisi silmälaseja tai suurennuslasia ja sanoisi vielä varmuudeksi ”katso nyt!” On ihmisiä, jotka eivät käänny parannukseen, vaikka mitä tekisi. He eivät kaikesta päättäen edes ymmärrä koko sanaa. Pahinta on, että joukossa on uskovia. Ainakin ihmisiä, jotka haluavat antaa itsestään julkisen kuvan kristittyinä. Ja on kristillisenä mainostettuja mediatahoja, jotka suoltavat politiikkaa ja pötypuhetta.
Rohkaisevaa tässä on se, että voimme tietoisesti kääntyä pois väärältä tieltä, lopettaa virran mukana seilaamisen ja ottaa todellakin säkin pois päästä. Jos palaamme alkulähteelle Jeesuksen tykö ja Jumalan puhtaan sanan ääreen, emme ole niin haavoittuvia kaikenlaiselle inhimilliselle vaikuttamiselle, maailman alkuvoimien vellomiselle, mielikuvamainonnalle ja mediahysterialle. Voimme tyynesti arvioida kaikkea ja säilyttää mielenrauhamme keskellä tätä ajan myrskyä, keskellä hengellistä kuivuutta. Voimme huolehtia siitä, että aistimme toimivat. Voimme kasvaa uskossa ja päästä aikuisuuteen, josta Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:
Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.
Joh.4:14, Jes.29:10, (Jes.29:12), Hepr.5:14.
