Elämässä tulee väistämättä eteen pettymyksiä. Myös hengellisessä työssä voi tulla seinä vastaan. Suurin toivein aloitettu työ kuivuu kokoon, se työ, jonka hyväksi uhrattiin rahaa, aikaa ja kenties jopa maallinen työ. Muistan takavuosilta erään uskonveljen, joka lähti perheineen kauas toiselle puolen maailmaa tavoitteenaan liittyä vähitellen erään lähetysjärjestön palvelukseen. Siitä ei tullut mitään. Veli teki mediatyötä ja se menestyi miten kuten. Sitten hän päätti lähteä Israeliin ja muutti sinne perheineen. Siellä hän toimi jonkin aikaa kristillisessä yrityksessä, mutta palasi lähtömaahan. Käydessään Suomessa hän oli meilläkin kerran yökylässä. Saimme todeta, että Jumalan valtakunnan työ ei juuri sillä hetkellä kaveria kiinnostanut, enemmän kiinnosti Formula ykkönen.
Jos sinulla on näky hengellisestä työstä, Jumala koettelee sinun uskollisuutesi. Jos sinun näkysi on vielä epämääräinen, kohde ei ole tarkentunut, suunta kyllä, Jumala voi sulkea sinulta ovia, jotta etsisit uusia ovia ja pääsisit lähemmäs sinun elämäsi varsinaista kutsumustyötä. Pettymykset, epäonnistumiset ja ovien sulkeutuminen voivat kaikki johtaa sinua oikeaan suuntaan. Jos masennut ja suuntaudut takaisin maailmaan, olet luultavasti pahasti hakoteillä.
Joskus Jumala odottaa meiltä sitkeyttä, aivan ylivoimaisen vahvaa sinnikkyyttä, vimmaista tahdonvoimaa ja sisupussin sisua. Niinpä asiaan on vain yksi hyvä ratkaisu: peräänantamattomuus, sisukkuus, päättäväisyys – hulluuteen asti. Sairaus tai muu olosuhde voi keskeyttää työn tai työ voi tulla valmiiksi, projekti voi vaihtua, mutta kokonaan luovuttaminen ei käy. Jeesus itse puhui siitä, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto:
Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: ’On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.’
En ole kauhean hyvin menestynyt itsekään hengellisessä työssä. Olen joutunut jättämään kesken monta projektiani. Yhden asian olen oppinut: jos jokin ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Olen kokenut, että Jumala palkitsee sitkeyden ja uskollisen uurastamisen Jumalan valtakunnan pienissä ja vähäpätöisissä hankkeissa ja hän laajentaa työmaata, nostaa uudelle tasolle, vie työtä aina eteenpäin. Vaikuttaa suorastaan siltä, että minun pienet projektini eivät ole varsinaisesti Jumalan projekteja, Jumalan projekti olen minä itse. Hän on toisin sanoen enemmän kiinnostunut minusta kuin projektistani. Hän ei niin paljon välitä nettijulkaisuistani kuin minusta ja minun luonteeni kehittymisestä, uskoni kasvusta. Hän haluaa, että minusta tulee Jumalan hullu: sitkeä ja sisukas ja (vähässä) uskollinen. Hän ei varsinkaan halua, että annan periksi ihmisten taholta tulevalle vastustukselle. Hän haluaa, että periksi antaminen ei olisi minulle mikään vaihtoehto – koskaan.
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.
5.Moos.8:5, Luuk.14:28-30, Hepr.12:3.
