Aikoinaan perheellämme oli tapana käydä jouluaattona omaisten haudoilla viemässä kynttilöitä. Se sopi hyvin tehdä samalla, kun poikkesimme aattohartauteen. Sillä tavalla virityimme joulun tunnelmaan.
Aikansa kutakin. Tapa on jäänyt vähitellen pois. Mutta usein, kun menimme hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä, oli tuulinen ilma. Tulitikku ehti sammua ennen kuin kynttilä syttyi. Niinpä pyysin vaimoa tulemaan tuulensuojaksi. Silti saattoi kulua monta tikkua ennen kuin kynttilä paloi ja kynttilän hattukin oli paikallaan. Tuulisella säällä vain kannelliset kynttilät paloivat pitkään.
Kohta on taas pyhäinpäivä ja kynttilät palavat haudoilla. Mietin sitä kynttilää, pimeää ja tuulista säätä, kuinka se kuvastaa meidän uskonelämäämme. Palaako sydämessämme rakkauden tuli? Onko uskomme elävää? Olemmeko sammuneita lamppuja keskellä kylmää ja pimeää? Eikö meillä ole ketään, joka voisi asettua tuulensuojaksi?
Oli aika, kun luin innolla Efesolaiskirjettä ja huomasin siinä monia yhtymäkohtia omaan elämääni. Kerran sitten tulin lausuneeksi ihan ääneenkin, että ”tunnen monella tapaa kuuluvani Efeson seurakuntaan”. Paikalla ollut veli epäili heti, että ensirakkauteni oli kylmennyt.
Niin, kyllä se mainitaan Ilmestyskirjassa ja Efeson seurakuntaa kehotetaan parannukseen ja ”tekemään ensi ajan tekoja” (Ilm.2:5), mutta sitä ennen mainitaan laskutavasta riippuen viisi viiva seitsemän positiivista piirrettä ja niistä annetaan kehuja efesolaisille. Ei ole tasapuolista unohtaa ne ja mainita vain huonot asiat.
Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, koska olet ollut kestävä, nähnyt paljon vaivaa Jumalan valtakunnan hyväksi, koska et ole katsonut pahojen ihmisten juonia läpi sormien, koska olet ollut vakaumuksellinen kristitty ja uskossasi periksi antamaton ja olet samalla, kun olet huolehtinut oman uskosi aitoudesta, koetellut monien muidenkin uskon aitoutta. Olet inhonnut kaikkia vallanhimoisia ihmisiä, jotka tavoittelevat vain asemaa ja valtaa. Ymmärrän, jos sinullakin on hetkiä, kun olet heikoilla, kun tekee mieli luovuttaa, kun lamppusi savuttaa ja uhkaa sammua. Ymmärrän ja rukoilen puolestasi, ettei uskosi sammuisi, vaan saisit lähellesi esirukoilijoita ja uskon ystäviä, jotka voivat antaa tuulensuojaa maailman kylmää viimaa vastaan. Että saisit rauhassa kunnostaa lamppusi ja sinä alkaisit jälleen loistaa kirkkaasti maailman yössä. Jeesus Kristus olkoon sinunkin Vapahtajasi, sytyttäjäsi ja ikuinen valosi, kirkkautesi ehtymätön ja uskollinen lähde – aina kuolemankin yli.
Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.
Luuk.22:32, Room.8:11.
