Israelilaiset söivät erämaassa mannaa, jota kerättiin päivittäin. Mannaa ei voinut kerätä varastoon (paitsi sapattia varten). Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin. Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Tämäkin on kirjoitettu meille opiksi. Kristillisen uskon on tarkoitus olla elämäntapa, jota toteutamme päivittäin. Emme voi Jumalan sanan ruokaakaan syödä varastoon. Siihen pätee sama laki kuin luonnolliseen ruokaan.
Olen viime aikoina tehnyt muuttosiivousta ja huomannut, että olen kerännyt kaikkea turhaa tavaraa nurkkiini liian kanssa. Onneksi ei ole isompi asunto. Mutta pieneenkin asuntoon mahtuu kaikenlaista turhaa roinaa paljon. Välillä tekee kipeää laittaa pois sellaista, mistä on hankkiessaan maksanut paljon. Esimerkiksi laaja kokoelma hengellisiä kasetteja – mitä arvoa niillä enää on, kun niitä ei voi soittaa millään laitteella? Entä VHS-kasetit? Tai vanhat kirjat, joita koko kämppä pursuaa?
Jokin aika sitten tein mielenkiintoisen havainnon: on ihmisiä, jotka keräävät muistoja minusta. Heidän haaviinsa tarttuu etenkin kaikenlaiset viat ja virheet, töppäykset ja ikävät sattumukset. Niistä sitten muovataan kuvaa minusta ja saadaan aikaan jokin hirviön kaltainen kauhistus. Saatan itsekin syyllistyä tähän: näen vain huonot puolet, kerään todistusaineistoa negatiivisista asioista, muovaan itselleni kuvan, joka on pahasti vääristynyt. Siitä puuttuu tasapuolisuus.
Entä jos lähimmäisestä saamani kuva on tasapuolisesti koostettu hyvistä ja huonoista ominaisuuksista ja päädyn edelleen huonoon arvioon? Voihan olla, että olen oikeassa, mutta voi olla niinkin, että näkemyksestäni puuttuu armo.
Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
Apostoli Johannes sanoi Jeesuksesta: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Tarvitsen ehdottomasti tätä armon henkeä, etten tuomitsisi ihmisiä liian ankarasti. Ehkä sinunkin on hyvä muistaa, että hurskas ihminen erottuu joukosta, kun hän on armollinen ja lempeä. Tuomitsevat ihmiset eivät aina ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää.
Viedään roskat roskikseen, turha painolasti kaatopaikalle. Unohdetaan menneet, armahdetaan rikkoneet. Siivotaan sydämen komerot haisevista rääsyistä, puhdistetaan mieli menneisyyden ruosteesta, annetaan tilaa uudelle. Jumala on voimallinen tekemään uutta ja lahjoittamaan uuden virvoituksen ajan.
Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään… Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun… Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.”
Ps.49:16-17, 2.Moos.16:20-21, Saarn.7:20, Joh.1:16, Jer.24:7, Ap.t.3:19-20, Ilm.21:5.
