Kun Jumala karkotti Adamin ja Eevan pois paratiisista, hän puki heidät eläimen nahkaan. Paratiisissa oli siis teurastettu eläin. Tämän pitäisi herättää meissä kysymys: Miten oli mahdollista, että viaton eläin joutui kärsimään syyttömänä kuoleman paratiisin olosuhteissa? Eläinhän antoi henkensä kahden synnintekijän puolesta…
Näin ristin teologia alkaa aikojen alusta, oppi Jumalan Karitsasta, joka kärsii syntisten puolesta. Entä ihmiskunnan toinen sukupolvi – Kain ja Abel? Abel toi Jumalalle uhriksi eläimen, Kain viljasatoa. Voimme päätellä heti: Abel oli uskossa, Kain epäuskossa. Nämä veljekset erottaa toisistaan yksi asia: syntiongelman erilainen ratkaisu. Abel sai teostaan hyvän todistuksen, mutta hän sai myös ensimmäisenä ihmisenä kuolla viattomana uhrina toisen synnin takia. Hän oli puhtaasti Kristuksen esikuva ja samalla hyvä esimerkki Jumalan ajattelutavasta. Jos emme ymmärrä näitä, ymmärrämmekö paljon muutakaan?
On myönnettävä, että sijaiskärsimyksen ymmärtäminen on vaikeaa. Job oli ihminen, joka joutui syvästi kärsimään ihmisenä olemisen kurjuudesta. Jobin kirja on vaikeatajuinen eikä avaudu ollenkaan, jos tätä sijaiskärsimystä ei käytä avaimena Jobin kirjan ymmärtämiseen. Missään ei varsinaisesti sanota, että Job kärsi toisten takia eikä omien syntiensä vuoksi. Mutta se vaan pitää oivaltaa. Silloin saatamme oivaltaa jotakin omastakin elämästämme.
Kun olin taannoin kävelylenkillä, näin läheisellä radalla lapsia leikkimässä. Minulle tuli kiire lähteä hätistämään heitä pois radalta. Jouduin kiertämään aika lenkin ja kun vihdoin pääsin paikalle, yritin puuskuttaen ja hengästyneenä kertoa heille, että siellä radalla on vaarallista, tulkaa pois, ette kuule junaa kun se tulee, sitä paitsi pelkkä sähkörata on vaarallinen ilman junaakin (ainakin siellä on taulu, jossa lukee ”hengenvaara”). Lapset tottelivat ja lähtivät pois ratapenkalta. Kymmenkunta eri ikäistä lasta seurasi sitten minua talon pihaan. Kaikki pääsivät onnellisesti turvaan ja saivat ankaran opetuksen, että radalle ei pidä mennä. Minä sain tästä hyvästä läppävian. Luulen että sydänoireeni alkoivat siitä rasituksesta, kun kävelin niin kiireesti sinne radalle. Oireet pahenivat aika nopeasti ja jouduin lopulta sairaalaan ja leikkauspöydälle.
Harmittelin tapausta jälkeenpäin. Olisinko voinut tehdä toisin ja varjeltua sydänvialta? Mutta toisaalta: ne lapsukaiset, jotka seurasivat minua kotipihaan – siitä jäi näynomainen kuva sieluni syvyyksiin. Kuinka mahtavaa onkaan, jos voi johdattaa joitakin sieluja, edes muutamia, kuolemanvaarasta turvallisille vesille, hengenvaarasta kotiin. Vaikka sitten rikki menneen sydämen kustannuksella? – Kyllä se kannattaa. Mitä sanotaankaan Kristuksesta:
Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.
Jos sinä kärsit – jostain syystä, mikä tuntuu sinusta epäoikeudenmukaiselta – sinä saat rohkaista mielesi ja ajatella, että ehkä sinun kärsimyksesi on Kristuksen ruumiin yhteistä kärsimystä ja hyödyttää muita. Kenties saat vielä ”tuoda paljon lapsia kirkkauteen” ja ottaa iäisiin asuntoihin niitä, jotka muuten voisivat joutua tuhoon? Sinun ei tarvitse ajatella tätä päällä (ja sotkeutua teologisiin kiistoihin), ajattele sitä sydämellä. Anna itsesi Jumalan käyttöön niin kuin Abel ja niin kuin Jumalan pyhät kautta aikojen. Sillä tavoin sinun kärsimyksesi muuttuu sinun silmissäsi uudenlaiseksi ja siitä tulee lopulta suurta armoa – mitä se onkin.
1.Piet.3:18, Hepr.2:10, (Luuk.16:9)
