Monille uskonto on tullut uskon tilalle. Uskonto on periaatteita, tunnustuksia, moraalikäsityksiä, sovitusti toimitettuja jumalanpalveluksia, kaavan mukaisia rituaaleja. Se on elämänkatsomustietoa ja mielipiteitä uskosta. Kristinusko tarjoaa meille myönteisen mielipiteen Jeesuksesta.
Uudestisyntynyt usko ei ole olennaisesti uskonnon harjoitusta, vaan suhde henkilöön nimeltä Jeesus. Jeesus on jotakin elävää, joka kuuluu käytännössä osaksi arkeamme. Jeesus ei vain aseta meille periaatteita ja sääntöjä, hän odottaa, että noudatamme hänen neuvojaan. Kun hän asettaa esimerkiksi anteeksiantamisen tärkeälle sijalle, hän ei vain odota meiltä, että painamme vihreää nappia ”Jaa” (kannatamme periaatteessa) – hän odottaa, että annamme anteeksi, aikuisen oikeasti. Yleensä usko on näiden yleisten periaatteiden noudattamista käytännössä, mutta Jeesus voi myös kohdistaa meihin henkilökohtaisen tavoitteen, kuten rikkaan nuorukaisen kohdalla: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Tällainen tavoitteen asettelu voi olla koetinkivi, joka testaa, olemmeko oikeasti Kristuksen seuraajia vai emme. Onneksi Herralla on lempeä luonne ja hän voi odottaa ja toistaa tällaiset testit useaan kertaan.
Uskonto on uskon irrottamista käytännöstä ja nostamista jonnekin kauniiden puheiden korkeuksiin. Siitä tulee kauniita toimituksia, ylevää puhetta, uskonnollista roolileikkiä. Kuka haluaa sellaista?
Haluaisin rohkaista sinua eteenpäin sillä tiellä, joka on uskon harjoittamista arjessa, kuuliaisuutta käytännön tasolla. Luulen, että minun pitää terästäytyä itsekin. Voimme joutua huomaamaan, että aina ei käytäntö ole teorian mukaista, mutta joskus on etsittävä tasapainoa ja korjattava teoriaa, jos Raamattu niin suosittaa. Minulla, joka suosittelen apostolista uskoa, on alituinen haaste siinä, että voisin hyväksyä ihmiset, joilla on erilaisia käsityksiä kasteesta ja seurakunnasta ynnä muusta uskoon liittyvästä. Olen alkanut arvostaa erilaisuuden sietämistä, jotta yhteys uskovien välillä voisi olla aitoa.
Niinpä haluan rohkaista yhteyteen ja sellaiseen mielenlaatuun, että yhteys voi olla todellista yli seurakuntarajojen, yli kirkkokuntien, yli kansallisuuksien, yli sukupolvien. Se on mahdollista, kun kristittyinä kaivaudumme yhteisiin juuriimme ja perustamme elämämme Kristus-kalliolle ja pidämme kiinni siitä yhteisestä tunnustuksesta, joka alkuseurakunnassa lausuttiin julki: ”Jeesus on Herra!”
Aamen, löytyköön yhteinen sävel Jumalan hengen avulla.
Fil.2:10-11, Mark.10:21.
