Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.
Rohkaisu ja lohdutus ovat sisarukset. Mikä ero niillä on? Oletko samaa mieltä, jos sanon: rohkaisua tarvitaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, lohdutusta taas tarvitaan menneitä pettymyksiä ja koettuja kipuja varten – ?
Missä asioissa sinä kaipaat lohdutusta? Mitä pettymyksiä elämä on tuonut? Mitä kipua tunnet tänään, joka on jäänyt menneestä? Mikä haava sielussasi on, joka lyötiin eilen? – Meillä kaikilla on näitä kipuja. Toiset kantavat niitä hiljaa ja yksin, toiset jakavat ystävien kanssa. Jotkut ovat äänekkäitä valittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Jotkut katkeroituvat ja tulevat kyynisiksi.
Jos osaamme viedä sielumme haavat ja sydämemme kivut ja kaikki elämän tuomat pettymykset Jumalalle, emme jää pyörimään ympyrää oman napamme ympärille, vaan saamme vapautuksen. Jumalan sana lohduttaa meitä. Hengellinen todellisuus on sellaista, että se aina rakentaa ulospääsytien, murtautuu ulos pimeistä huoneista, tuo puhdistavan lähteen ulottuvillemme.
Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Sak.13:1.
Meillekin on tämä lähde auki. Voimme aina mennä Jeesuksen luo ja ammentaa uutta iloa ja elämänvoimaa pelastuksen lähteistä. Uskoon tultuamme saamme kaikki Hengen tarjoamat voimavarat käyttöömme. Saamme vaikeuksiemme keskellä olla osalliset lohdutuksesta ja rohkaisusta. Saamme rakentaa uskoamme sellaisista aineksista, että opimme kestämään tätä elämää. Paavali todisti meille, että jopa ”ylivoimaiset vaikeudet” voidaan voittaa, kun Jumala on kanssamme (2.Kor.1:8).
Ei sinunkaan tarvitse jäädä epätoivoon. Ei sinun tarvitse elää masentuneena. Ei sinun tarvitse pettyä Jumalaan. Sinä saat vuodattaa sydämesi Herralle ja kokea, kuinka hänen vahvat käsivartensa kantavat. Vaikka emme sitä aina tunne, saamme katsoa elämäämme taaksepäin ja huomata – totisesti: hän on auttanut meitä tähän asti. Voimme tehdä saman oivalluksen kuin teki aikoinaan profeetta Samuel. Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.
Kiitä Herraa tänään, että hän on sinua lähellä, hän on sinun pettämätön apusi, hän on sinun rohkaisijasi ja lohduttajasi, hän on sinun Pelastajasi. Hän on sinut kutsunut lapsekseen ja hän vie sinut perille taivaan kotiin.
