Ilta-Sanomat kertoi nolosta tilanteesta: ”Tyttäreni oli saanut lahjaksi keijujen taikasauvan, jota hän sitten heilutteli kummitätinsä edessä ja sanoi: ’Nyt minä taion sinusta kauniin.’ Hetken sauvaa heiluteltuaan tokaisi: ’Ei tää toimi.’
Niin, sutkaukset lasten suusta ovat hauskoja ja niitä aina silloin tällöin kuulemme elävissä tilanteissakin. Mutta sain aiheen tämän ’lasten suusta’ – tokaisun innoittamana pohdiskella omaa minäkuvaani. Olenko minä mielestäni komea vai ruma? Olen usein todennut, että olen ”ruma, rujo ja ujo”. Mutta toisaalta olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Usein se minäkuva on meissä hyvin syvällä ja se rakentuu lähinnä tunteista ja elämänkokemuksista. Jos minäkuvamme on kovin huono ja tunnemme jatkuvaa alemmuutta ja huonommuutta, voimme melkoisella varmuudella jäljittää asian lapsuuteemme. Valitettavasti – niin ihania kuin useimmat äidit ovatkin – jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan äitiin. Suuret ikäluokat ovat joutuneet kärsimään neuvoista, joiden mukaan ”itkevää lasta ei saa ottaa syliin” tai ”lasta ei saa kehua, ettei hänestä tule ylpeä”. Luin hiljattain lestadiolaisperheen lapsen valituksen, että koskaan ja ”missään ei ollut toivottu ja rakastettu”. Vaikka tiedämme hyvin, että on olemassa myös onnellisia lestadiolaisperheitä, tämä nainen oli lapsena joulupukkia pelätessään kokenut: ”Pyrin äitini syliin, mutta olin jo tuolloin, alle kouluikäisenä, liian iso tyttö pelkäämään ja liian iso syliin.” (Ilta-Sanomat) Niin, ja koulussa hän vielä joutui kiusatuksi lestadiolaisperheen lapsena. Tällaiset kokemukset voivat muovata omakuvaa niin, että koemme itsemme arvottomaksi. Omasta lapsuudestani en myöskään muista koskaan päässeeni äitini syliin puhumattakaan, että olisin saanut joitain hellyydenosoituksia. Ainoa hellyydenosoitus, jonka muistan, oli se, kun istuin kelkassa ja äitini silitti tukkaani pari kertaa. Siis sanomatta mitään ja takaapäin.
Mutta olen saanut suurenmoista terapiaa itsetuntoni tervehtymiseksi Raamatusta. Olen saanut löytää rakastavan taivaan Isän ja ennen kaikkea Jeesuksen, joka rakastaa minua. Jumalan sanan antama kuva Jumalasta on korjannut minun lapsena kokemaani arvottomuutta ja olen tullut tietämään, että olen arvokas, olen Jumalan rakkauden kohde. Jeesus kärsi ja kuoli puolestani ristillä – sen suurempaa rakkautta ei olekaan. Olen saanut kokea sen syvien tunteiden tasolta, sillä Pyhä Henki on annettu meille korjaamaan tunne-elämän vammoja ja antamaan balsamia, joka parantaa sisäisiä haavoja. Hän on antanut lämpöä, joka on karkottanut kaiken sisäisen vilun, jota kylmät ihmiset ovat sisimpääni pakastaneet.
Niinpä rohkaisen sinua viettämään aikaa sanan äärellä (älyllinen tieto ja totuus) ja Pyhän Hengen yhteydessä (lämpimän rakkauden äärellä). Rohkaisen sinua korjaamaan minäkuvaasi oikeaksi. Sinun ei tarvitse hyväksyä tunnekylmien ihmisten välittämää kuvaa, että olet arvoton tai mitätön, vaan sinä voit kokea aidosti, kuinka ainutlaatuinen ja rakas olet hänelle, joka sinut loi. Jeesus Kristus loi sinut rakkautensa kohteeksi, hän lunasti sinut vapaaksi synnin vallasta – myös niistä peileistä, jotka näyttävät sinut rumana ja tyhmänä ja arvottomana. Pyhä Henki on nyt sinua varten, jotta hän restauroisi sinut sellaiseksi ihmiseksi, joksi Luoja on sinut tarkoittanut. Hän on tullut johtamaan sinut elämään, jonka Jeesus Kristus on suunnitellut sinulle. Hän on voimallinen peittämään sinut rakkautensa lämpimään huopaan. Sen sisällä sinun sydämesi sulaa. Hänen rakkautensa nuotio valaisee sinulle yön ja lämmittää sinua ja sinun sisälläsi alkaa soida kiitoslaulu.
Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.
