Francis Frangipane: Everyone Who Seeks Finds
Ei ole vaikeaa erottaa joukosta ihmistä, joka on viettänyt tavallista enemmän aikaa uutisia katsellen: hänen keskustelunaiheensa pursuavat päivän puheenaiheita. Ei ole myöskään vaikeaa tunnistaa henkilöä, joka on juuri tullut urheilutapahtumasta. Jopa heidän kasvoiltaan voi lukea ottelun tuloksen. Samalla tavalla on mahdollista erottaa, milloin joku on viettänyt tavallista enmmän aikaa Herran kasvoja etsien. Vankkumaton levollisuus kuvastuu heidän olemuksestaan ja heidän kasvonsa säteilevät – he ovat kuin aamukaste taivaasta.
Rakkaat ystävät, Herran kasvojen etsiminen ja löytäminen sisältää kaiken.
Ikuinen jälki
On vähän häpeällistä, että meidän aikamme seurakunta ei oikein kunnolla etsi Jumalaa. Kyllähän me kunnioitamme häntä ja kiitämmekin kaikesta, mitä hän on tehnyt. Laulamme ja kuuntelemme saarnan ja ehkä sen lisäksi käytämme aikaa yhdessäoloon. Mutta harvoin lähdemme pois seurakunnan kokouksesta niin että ikuinen tuli heijastuisi kasvoiltamme. Sen sijasta täytämme itsemme kaikenlaisella tiedolla Jumalasta ilman että oikeasti pyrkisimme hänen läheisyyteensä. Useimmat meistä eivät koe Jumalan läsnäoloa.
Vaikka seurakunnan ohjelmaa tarvitaankin ja tarvitaan yhteyttä ja aikaa hengelliseen koulutukseen, emme saa automaattisesti olettaa, että uskonnollisen oppineisuuden pänttääminen on sama asia kuin Jumalan etsiminen. Ja vaikka tulen usein siunatuksi, kun kuuntelen nykyajan kristillistä musiikkia, ei mikään hurskas viihde voi korvata niitä hetkiä, kun lähestyn Herraa omassa elämässäni.
Sen tähden voimme kysyä itseltämme: Olemmeko varanneet hengellistä elämäämme varten paikan ja ajan siihen tarkoitukseen, että voimme antautua etsimään Herraa? Mitä jos Herran Henki haluaisi ilmestyä meille seurakunnan hartaustilaisuuden keskellä? Pitäisikö Herran odottaa, kunnes saamme ohjelmanumerot loppuun? Kunnioitan järjestyksen ylläpitämisen tarvetta ja sitä periaatetta, että tarvitsemme suunniteltuja hetkiä ilmoituksia varten ja niitä tarkoituksia varten, jotka nyt on varattu sunnuntain aamukokouksissa tehtäväksi, mutta olemmeko tehneet tilaa Jumalalle itselleen?
Hän ei tiennyt, että hänen kasvonsa säteilivät
Kun alamme tietoisesti hakeutua Herran kasvojen eteen, näyttää siltä, että meillä on kovin vähän tuloksia, mitä esitellä. Mutta voit olla varma: jopa pelkkä ajatus Jumalan kasvojen etsimisestä on jo askel kohti hengellisen elämän uudistumista. Emme kuitenkaan yleensä näe oman hengellisen uudistumisemme ensi merkkejä, sillä kun me tulemme yhä enemmän tietoisiksi Jumalasta, me samaan aikaan menetämme yhä enemmän tietoisuutta itsestämme. Vaikka emme itse näekään tätä muutosta, muut huomaavat sen kyllä.
Ajattele Mooseksen kokemusta. Herran palvelija oli noussut Siinain vuorelle ja seissyt siellä Herran edessä. Mooseksen silmät olivat häikäistyneet auringon kaltaisesta Jumalan kirkkaudesta ja hänen korvansa kuulivat Jumalan puhetta. Mutta kun Mooses palasi kansan luo, Raamattu kertoo: Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt… 2.Moos.34:29. Kun israelilaiset näkivät Jumalan kirkkauden sädehtivän Mooseksen kasvoilla he pelkäsivät mennä häntä vastaan (jae 30). He näkivät hänen viettäneen aikaa Jumalan läsnäolossa.
Seurakunnat tarvitsisivat lisää ihmisiä, jotka ovat Mooseksen tavalla pyrkineet Kaikkivaltiaan läheisyyteen, jotka ovat seisseet Jumalan läsnäolon pyhässä valossa. Sen sijaan me väsytämme itsemme kiistelemällä toisarvoisista oppikysymyksistä tai musiikkityyleistä, joita käytetään ylistyshetkissä. Onko loppujen lopuksi mitään hyötyä väitellä opillisten näkemysten vivahteista, emmekö ennemminkin voisi tosissamme janota Jumalan todellisuutta? (jatkuu)
Francis Frangipane
Copyright © 2014 Francis Frangipane. Tämä artikkeli on suomennettu Francis Frangipanen kirjasta And I Will Be Found By You, jonka on julkaissut www.arrowbookstore.com.