Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Ps.84:8.
Hengellisessä elämässä on määrä tapahtua samanlaisia asioita kuin luonnollisessa elämässä. Ihmisen normaali elämä on jatkuvaa kasvua. Ennen lapsilla käytettiin kapaloita. Kullervo on kalevalaisessa tarustossa henkilö, joka repi omat kapalonsa. Se kuvaa voimakasta kasvua ja määrätietoista suuntautumista tulevaisuuteen, jossa ei ole läheisriippuvuudella sijaa. Sinäkin voit olla tulevaisuuteen suuntautunut, kasvuun ja aikuistumiseen tähtäävä ihminen. Kun kasvat aikuiseksi, jätät lapsuutesi perheen ja perustat oman perheen. Jos olet ollut seurakunnassa yli kymmenen vuotta passiivisena rivijäsenenä, olet vähän kuin uuninpankopoika tai vanhapiika. Useimmat eivät kiinnitä asiaan huomiota, eivät ainakaan pidä asiaa kielteisenä piirteenä, mutta minun mielestäni ilmassa on vaaran merkit. Ei Jumala ole tarkoittanut meitä pysähtymään paikallemme, juuttumaan johonkin kehitysasteeseen, vaan hän haluaa, että menemme eteenpäin. Terve hengellinen kasvu merkitsee aina jonkinlaista ulos kasvamista entisistä ympyröistä. Niin kuin lintu kuoriutuu ulos munasta, sinunkin on tarkoitus kuoriutua yhä uudelleen, luoda nahkasi, kasvaa seuraavalle tasolle, mennä eteenpäin. Lintukin menee eteenpäin kasvussaan, ei se jää tipuna nokkimaan jyviä, vaan se jonain kauniina päivänä levittää siipensä ja nousee lentoon. Eikä se vain nouse lentoon, vaan se muuttaa vielä samana kesänä ulkomaille…
Kasvun seuraaminen on suorastaan hauskaa. Jumalan luoma maailma on ”huvittava”, sanoisi virolainen (eli kiinnostava). Miksi kummassa seurakuntaan on pesiytynyt tapa istua penkissä vuodesta toiseen? Miksi kummassa seurakuntalaiset eivät kasva, vaikka sanaa koko ajan saarnataan? Miksi kummassa näitä paikalleen juuttuneita vielä ylistetään? Siksikö, että he tuovat rahaa ja ruokkivat ahnetta systeemiä?
Pysähtyneisyyden tila on kaikista pahin. Oikeastaan Laodikean seurakunta eli juuri siinä tilassa (Ilm.3:14-22). Niinpä haluan rohkaista sinua etsimään kasvua. Haluan rohkaista sinua itsenäistymään. Itsenäinen hengellinen elämä on sitä, että sinä etsit oman ruokasi, syöt vahvasti sanan ruokaa, ja sinä etsit Jumalan johdatusta ja neuvoa päivittäin rukouksessa. Ei ole väärin osallistua seurakunnan elämään ja olla mukana yhteisissä tilaisuuksissa, mutta on väärin olla niistä kokonaan riippuvainen. On väärin jäädä ruokittavaksi seurakunnan penkkiin ja ulkoistaa koko hengellinen elämä seurakunnalle. Olen iloinen niistä muistoista, joita meillä on tyttärestäni, kun hän istui syöttötuolissa. Mutta olen kiitollinen ja iloinen, että hän ei enää istu syöttötuolissa ja odota siinä, että äiti työntää lusikkaa suuhun.
On hyvä, että sinäkin olet saanut jättää taaksesi hengellisen varhaislapsuuden ja mennä eteenpäin uskossasi ja hengellisessä kasvussasi. On hyvä, että kasvua tapahtuu sinun elämässäsi koko ajan. Varjele sitä äläkä anna minkään tulla esteeksi terveelle kasvulle.
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. 2.Tess.1:3.
