Mene Siloan altaalle ja peseydy. Joh.9:7.
Jeesus sylkäisi maahan, otti käteensä tekemäänsä mutaa ja tuhri sitä miehen naamalle ja silmien päälle. Sitten hän käski miestä menemään pesulle. Moni olisi nolostunut ja kiukuissaan jättänyt Jeesuksen ohjeen noudattamatta. Muistamme rikkaan nuorukaisen, joka ei halunnut luopua rikkauksistaan. Ehkä hänkin koki tulleensa nöyryytetyksi ihmisten silmissä?
Jeesuksella vaikuttaa olevan sellainen tapa – hän nöyryyttää ihmisiä. Hän ei vaikuta olevan erityisen ”sivistynyt” ja hyväkäytöksinen. Siksi minunkin on syytä kysyä itseltäni: ”Minkä Jeesuksen pyynnön olen jättänyt täyttämättä, kun se ei ole oikein ollut arvolleni sopivaa?”
Onko sinun itsetuntosi saanut viime aikoina kolauksia? On mahdollista, että Jeesus on asialla. Oletko sinä saanut viime aikoina rapaa päällesi? On mahdollista, että se on ollut Jumalan sallimaa. Oletko sinä viime aikoina kuullut Jumalan puhuvan ja kehottavan sinua johonkin? On mahdollista, että olet ollut tottelematon ja jäänyt siunauksetta.
Mutta on mahdollista totella pienellä viiveelläkin (vrt.Matt.21:29). On mahdollista myöntää, että olen synnin likaama, olen pesua vailla. On mahdollista ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä haparoivin askelin kohti pesupaikkaa. On mahdollista tuoda esiin ”parannuksen soveliaita hedelmiä”. On mahdollista kokea, kuinka Jeesuksen veri puhdistaa, kuinka elävä vesi, jota hän antaa, alkaa pulputa lähteenä – kuinka raikas ja puhdistava on se virta, jonka Pyhä Henki on avannut. Mennään siis ”Siloan altaalle”, ollaan kuuliaisia hengen kehotukselle, polvistutaan ja kumarrutaan syvään nöyrtymiseen ja pestään lika pois. Annetaan silmien avautua.
Ilo, joka alkaa tulvia, on ylitsevuotavaa.
