Blogitaivas – nimisellä sivustolla on tunnuslauseena: ”Usko, toivo ja bloggaus”. Olen joskus leikkimielellä arvostellut helluntaiherätyksessä vallalla olleita virtauksia sanomalla: ”Usko, toivo ja oppi, mutta suurin niistä on oppi”… Luterilaisille voidaan samalla vitsinikkarin vimmalla kehittää ihan oma motto: ”Kaste, opetus ja usko, mutta suurin niistä on opetus”.
Miten siis on? Mikä on suurin? – Rakkaus.
Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 1.Joh.4:9.
Olen joutunut seuraamaan erästä draamaa, kun muuan henkilö joutui ns. valkoisen valheen takia toisten uskovien hampaisiin. Hänen valkoinen valheensa oli tosi viaton ja oli täysin ymmärrettävää, että hänen omatuntonsa ei siitä vaivaantunut. Mutta nämä toiset alkoivat syyttää ja tuomita. Kun aikani seurasin sivusta tätä erikoista näytelmää, jossa yhdet nokkivat toista uskon nimissä ja suosittavat lain kirjaimen orjuutta, omantunnon sitomista betonoituihin sääntöihin ym. tulin lopulta tulokseen, että nämä syyttävät fariseukset eivät oikeastaan olleet kristittyjä, vaan pikemminkin juutalaisia, joilla oli kristillinen valeasu. Väite on ehkä kova, mutta en voi mitään sille, että olen tullut melko allergiseksi lainalaisuudelle. Väite on kova, koska kyseiset ihmiset eivät ole edes juutalaisia. He vetoavat kyllä lakiin, mutta eivät itsekään noudata sitä. Joudun heidän kanssaan vähän samanlaisen ”raivon” valtaan kuin Paavali galatalaisten kanssa.
Eihän meitä enää sidota kirjaimen orjuuteen ja pakoteta lain alle. Jos mitään ymmärrämme uskosta, me saamme syntimme anteeksi sulasta armosta, Kristuksen ansion perusteella. Tosin parannusta edellytetään, mutta emme voi tulla vanhurskaiksi kuitenkaan omin voimin ja lakia noudattamalla (Room.3:20, Gal.3:11). Jokainen tarvitsemme armoa. Jos usko on meille vain kiihkoilua lain kirjaimen puolesta, ylhäältä päin ladeltuja vaatimuksia, syyttämistä ja tuomitsemista, emme voi väittää olevamme kristittyjä. Meidät on kutsuttu vapauteen (Gal.5:13). Vapauteen kutsuttuina voimme vaeltaa Hengessä ja sillä tavalla täyttää Jumalan vanhurskasta tahtoa.
Haluan rohkaista sinua olemaan sydämen kristitty ja kammoamaan kaikkea lainalaista vaatimusten uskontoa. Älä anna periksi koskaan fariseuksille ja lainopettajille äläkä anna uudestaan sitoa itseäsi orjuuden ikeeseen (Gal.5:1). Opi tuntemaan Jumalan rakkaus ja armo ja opettele olemaan itsekin rakastava ja armollinen lähimmäisiäsi kohtaan. Anna anteeksi, että saisit itsekin anteeksi. (Myös mainituille ”uskon sekoilijoille” täytyy antaa anteeksi, vaikkakaan ei periksi.) Rakkaudesta, josta sinäkin saat olla osallinen, sanotaan:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile… Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 1.Kor.13:4,7.
