Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Fil.3:13.
Niin, meille on annettu tämä päivä, kuten Niilo Yli-Vainio tapasi sanoa ”Elämä voittaa tässä ja nyt”. Emme voi palata menneisyyteemme muuttamaan tapahtumia ja huomisesta emme vielä tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää. Nyt on vielä armon aika, nyt on pelastuksen päivä, tänäänkin on mahdollista tulla Herran Jeesuksen luo, tänäänkin voimme antaa elämämme Jeesukselle – kuka ensi kerran, kuka 1000. kerran. (Minä olen elänyt Herralle jo yli 10.000 päivää…)
Mutta usein katsomme taaksepäin ja elämme menneisyyttämme uudelleen. Koemme kaikenlaista sielun tuskaa menneistä virheistämme, elämämme kolhuista ja takaiskuista ja koemme samat kivut uudestaan. Meidän tulisi suunnata katseemme eteenpäin ja uskon hengessä luottaa tulevaisuuteen ja Herran hyvyyteen ja huolenpitoon. On kuitenkin inhimillistä kantaa huolta ja murhetta huomisesta. Siksi usko onkin hyödyllinen asenne: menneisyyden haavat voi unohtaa ja mennä kiitollisin mielin eteenpäin.
Tämä vaatii harjaantumista. Usko on myös oppimista. Se ei ole pelkästään tiedollista oppimista, vaan se on uuden elämänasenteen oppimista. Se on parantumista hänen siipiensä alla. Usko rakentuu Jumalan sanan äärellä, usko nojaa Jumalan lupauksiin, usko antaa myös kokemuksellista pohjaa, sillä elävässä uskossa saamme aina myös kokea ja tuntea Herran hyvyyden ja läsnäolon hetkiä.
Tänään olkoon sinulla sellainen armon päivä, Herran hyvyyden ja kirkkauden päivä. Olkoon tämä päiväsi kiitollisen mielen päivä, jolloin suuntaat luottavaiset ajatuksesi kirkkauden Herraan, jolloin koko painollasi elät hänen varassaan, jolloin Jeesus Kristus on sinun elämäsi Herra. Joskus kiusaaja tulee sieluumme kuin raatokärpänen huoneeseen, mutta siihen tehoaa kiitos. ”Kun kiitämme, loppuu nurina kuin raatokärpäsen surina”. Usko kurottaa kipujenkin keskeltä katseensa kohti pilviä ja taivasta. Usko irrottaa meidät oikealla tavalla ajan kahleista, tässä taloudellisessa lamassa kiittelemme Herraa hänen huolenpidostaan, tässä sairaudessa odotamme hänen parantavaa kosketustaan, tässä huolien painamassa mielentilassa etsimme hänen armonsa ilmestymistä. Tässä kurjuudessamme tiedämme, että hän istuu valtaistuimellaan ja hallitsee taivasta ja maata – eikä hänen katseeltaan ole mikään salassa. Tässä ja nyt elän hänen kämmenellään, uskon yhteydessä häneen, josta tiedän, että hän on Elämä ja Ylösnousemus.
