Uskossa eläminen on kuin jääkiekkoa. Vasta kääntyneenä on aina horjuva olo, kun luistimet jalassa on vaikea pysyä pystyssä. Jos jotenkin onnistuu saamaan pari potkua eteenpäin, kohta on rähmällään. Seurakunnan kaukalo ei tunnu kauhean lämpimältä paikalta, vaan enimmäkseen joutuu tutustumaan jään pintaan.
Jos luistelu jotenkin alkaa sujua, aika pian joutuu huomaamaan, että kentällä ei ole vain yksi joukkue, joka pelaa yhteen ja tekee yhteistyötä, vaan siellä tuntuu olevan monta joukkuetta, jotka pelaavat milloin mitäkin maalia. Jos annat syötön kaverin lapaan, niin syöttöä takaisin ei kuulu. Kentällä tuntuu olevan suuria pelaaja-egoja, jotka eivät paljon kiekkoa lainaile. Niinpä maaleja ei synny, kun kaikki roiskivat sinne tänne ja sooloilevat omiaan.
On myös totuttava siihen, että kampituksia ja taklauksia pitää ottaa vastaan joka vaihdossa. Koskaan ei tiedä, miltä suunnalta taklaus tulee. Kiinnipitämisestä ei saa jäähyä. Mailat heiluvat ja niillä myös huidotaan sääntöjen vastaisesti. Tappeluihin on vaara sotkeutua vähän väliä.
On hyvä oppia ainakin pukeutumaan kunnolla ja pitämään suojuksistaan huolta. On opittava mailan käsittelyä ja pystyssä pysymistä. On oltava vastustajaa nopeampi. On opittava tunnistamaan vastapuoli ja pelaamaan vastustajan maalia – ei omaa. Onneksi tästä pelistä on saatavilla hyvä käsikirja, jota lukemalla voi oppia ymmärtämään pelin ideaa.
Niinpä voin rohkaista sinua: peli on kovaa, mutta sitä voi oppia. Siinä voi pärjätä. Tuomari on hyvä ja viheltää oikein. Voittajat palkitaan ruhtinaallisesti. Valmentaja on Mestarien mestari. Hän kykenee valmentamaan joukkueestaan voittajia. Ei kun pelaamaan!
Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu… 1.Tim.6:12.
